Miehellä ollu polvi kipeä jo kauan ja kertyny nestettä siihen ja ollu turvoksissa jne..

No hän kävi viime perjantaina varjoainekuvauksissa ja äsken oli kuullu tulokset...joku kierukka juttu menny sököksi ja polvessa on kasvain.. kuulema aika iso..kahden viikon sisällä joutuu tampereelle tutkimuksiin..

Mua pelottaa.... :'( :'( :'( :'(  . 

Pää on niin sekasin huolesta, sekava olo, yritän olla niin että se miettiminen ei mitään auta, vielä kun ei tiedetä onko hyvänlaatuinen vai paha..ei auta muuta kuin toivoa parasta.Ja koittaa olla vahva ja tukena toiselle, miehellä itsellään niin ahdistava ja pelokas olo niin mun täytyy olla vahva ja tukea..vaikka koko ajan sydäntä särkee ja itkettää. Ei tällästä voisi ikinä uskoa omalle perheelleen, vaikka niinhän se on että tapahtuu jotain kun sitä vähiten "odottaa".. Sekavaa tekstiä.. Huomena mies menee päksiin johonkin varjoainekuvaksiin, en tiedä enempää..tai en tajunnut kun selitti mulle. Sille oli soittanu Tampereen joku spesialisti ja sanonut että niiden tietojen perustella mitä hän sai täältä lääkäriltä sähköpostissa ja sai sen kuvan siitä kasvaimesta, niin sanoi ettei tarvitse olla paniikissa että mitä ilmeisimmin on hyvänlaatuinen, mutta ei vielä tietenkään varmaa.

Huomena selviää kuvauksissa onko kasvaimia muualla kropassa.. Nyt kädet ristiin että ei olisi. :'(

Kiitos, yöstä tulee varmasti vaikea, miehelle ja mulle...nyt on helpompi olla kun lapset touhuaa vielä, kohta unille mussukat. Keuhee miten ajatukset pyörii ties missä, kuolemassakin ja kaikessa, joo, hölmöä kun vielä ei tiedetä juuri mitään....tosi sekava olo, mmies tuli töistä tossa puol 6 ja se on ku ei mitään, tai se yrittää olla vahva, vaikka mä nään miten sitä pelottaa. :'(

Täällä kykin.... eipä uni meinaa tulla silmään ja pahuksen kännykkäki sammu, pitää ootella että latautuu niin että mies pystyy soittamaan aamupäivällä mulle heti kun tietää... en viiti mennä ropeltaa ton laturin kanssa makuuhuoneeseen, oottelen hetken et latautuu vielä...


Kirjoitettu 20.3.2007:

Tällä hetkellä rakas on siellä kuvauksissa, alkoi tossa 15 minuuttia sitten.. Ja joku varjoainekuvaus, missä katsovat onko kasvaimia muualla kropassa. Tää odottaminen on kauheaa..

Kiitos, pelottaa niin kovasti odottaa miehen soittoa, jos siellä on enemmän kasvaimia ..kunpa aika menis äkkiä ja kaikki olis taas hyvin.. sitä taas tajuaa kuinka elämä voi niin yhtäkkiä muuttua,ja just sillon ku luulee kaiken olevan hyvin..niinhän se menee, että sitten jotain tapahtuu..

Viimeks perjantaina siinä polven varjoainekuvaksessa meni tunti niin en tiedä meneekö nyt kauan ku koko kroppaa tutkivat

Kiitos, se on outo tunne, on kuin unessa, josta toivoo koko ajan heräävän, että ahaa se oliski vaa pahaa unta, sit havahtuu ja tajuaa että oikeesti miehellä on kasvain, että se on ihan totta... vastahan eilen aamulla isoin murhe oli se ,että a:lla kuumetta,että ahaa taas joku kipeänä, sit mies sanoi ne kauheat sanat :" mun polvesta löyty kasvain"

Yö meni itellä huonosti, mies kyllä kuului kuorsaavan, onneks ai nukutta ainakin jonkin verran ja se on pääasia.

Kiitos, ja joo kyllä yritän pitää pään "kylmänä" , ja voi kun kuulisin ne sanat että ei löytyny muualta...miehellä oireillu tuo polvi jo loka-marraskuusta, mutta lääkäri vaan epäili rasitusvammaa, ja oli lääkäri itsekkin sanonut että hänen olisi pitäny heti silloin jo tajuta antaa treenikielto jne..mut mitäpä se jossittelu auttaa ..

mies soitti, olivat ottaneet kuvan ensin jalasta, ja sit olivat laittaneet jotain radioaktiivista ainetta mieheen ja nyt pitää ootella et se aine leiviää koko kroppaan ja sit tossa tunnin päästä alkavat kuvaamaan taas.. Joskus kolmen maissa tulee kotiin näillä näkymin.

Ei oo nyt kuulunu mitään tuon 11 jälkeen.. 12-14 on ymmärtääkseni nyt se koko kropan kuvaus..

kiitos...nyt tuli taas itku...ku pelottaa ja miettii mitä kaikkea miehen päässä just nyt liikkuu ku makaa siellä koneessa... :'( Just viikonloppuna oli niin ihanaa koko perhe halailtiin ja pusuteltiin kovasti, oli ihan täydellistä...siis kyllä meillä muutenkin pusutellaan jne..mut viikonloppu oli jotenki "liian" täydellinen..ihan ihmettelinkin istä ääneen miehelle , olikoha sunnuntaina..

joo, kyllä tässä alkaa olemaan aika ahistava olo, kun ei voi muuta kuin oottaa ja oottaa.. mut eihän sieltä välttämättä vielä tänään saa mitään tietoa, näin ymmärsin miehen puheesta, että viimeistään sit ens maanantaina kait , kun menee sinne Tampereelle .

Kiitos, jotenki tosi outo olo, ihan ku seurais ulkopuolisena itseään ja tätä hetkeä, sellanen epätodellinen olo...en osaa selittää, jotenki niin shokissa tai järkyttyny ...

Mies soitti. Se hoitaja , joka oli kuvannut oli sanonut ,että näyttäisi ettei muualla ole kasvaimia, mutta että lääkäri sitten kertoo enemmän siellä Tampereella maanantaina. Hänet oli kuvattu päästä varpaisiin. Mutta ei voi kun taas odotella sitten sen maanantain uutisia. Mutta hieno juttu oli ettei hoitaja ainakaan huomannut muita kasvaimia.

sen verran korjausta, että minä käsitin, että mies menee tampereelle maanantaina , mutta ei mene vaan Tampereelta lääkäri soittaa hänelle silloin maanantaina tuloksista ja samalla selviää milloin hänen pitää mennä sinne sairaalaan /tutkimuksiin.

Kiitos, kyllä oli hyvä uutinen tämän päiväinen, vaikka pitää nyt ootella sitä lääkärin lausuntoa asiasta sitten maanantaina, ja sitähän ei vielä tiedetä onko kasvain hyvän- vai pahanlaatuinen..Mutta päivä kerrallaan.


Kirjotettu 25.3.2007:

Kiitoksia taas kaikille!

Oltiin A:n kanssa yö lasten infektio-osastolla phks:ssa, A oli tiputuksessa sai jotakin nestettä suoraan masuun, nenäletkulla, oli jo niin heikossa kunnossa. Suussa on (huuli?) herpes, joka alle 2 vuotiailla tulee useimmiten suun sisälle, kun taas vanhemmilla tulee huuleen. Ja se on todella kivulias kun on tuolla suun limakalvoilla, siks A ei syöny eikä juonu.. ja hitto täällä H******** eivät noteeranneet millään tavalla noita rakkuloita..! Onneks älyttiin eilen lähteä Lahteen, siellä heti lasten päivystävä lääkäri totesi, että on tuo herpes, ja a:lla oli niitä paljon, sanoikin ettei ihme ettei ole mitään halunnut syödä/juoda.. P:lla myös sama, tosin hänellä vain yksi rakkula suussa, P pääsi kotiin , sai kunnon lääkkeet, jotka auttavat. Toivotaan että nyt lähtis parempaan suuntaan syöminen ja juominen.

Ens viikolla sitten jossain viheessa selviää miehen tilanne, mies muuten sai eilen sieltä infektio-osastolta oksennustaudin, oksennellu tänään , tosin nyt näyttäs jo että ruoka pysyy sisällä.



Kirjotettu 26.3.2007 :

Vielä ei ole kuulunut mitään, ehkä huomena sitten.
Olo vaihtelee toivosta epätoivoon ja pelkoon, vuoristorataa siis, tosin ei niin paljon ole ehtinyt ajatella asiaa kun kaksoset kipeitä.

Kunpa tää olis nopeasti ohi..

Kirjoitettu 27.3.2007:
Kiitos sinulle!

Kauheeta kun herää , niin kauhulla odotta tuleeko kirje tai onko miehelle soitettu sieltä....

Eilen yöllä menin miehen kainaloon, se nukku ja mie pöljä herätin sen..sanoin , että mua kyllä pelottaa kauheasti se kasvain...se sit silitteli ja halas ...kerto et kyllä sitäkin pelottaa ..sit mä itkeä vollotin siinä sen kainalon ihan märäks..mut se helpotti taas oloa, tosin vaan mun oloa..

Tänään huomasin, että mies oli jotenki tosi kireä, siis tottakai stressaantunu, aikasemmin ollu ihan lepposa .. Mies oli muuten ihana sillon kun A:n kanssa piti jäädä sinne sairaalaan yöks, ni miehellä meinas ihan tulla itku ku lähtivät P:n kanssa kotiin. Mies ei liiemmin paljon "vuodattele"..


Kirjoitettu 28.3.2007:

Kiitokset jälleen kaikille tuesta ja kommenteista! <3

Lääkäri soitti tänään!

Muualla ei ole kasvaimia. Tämä polven kasvain on aktiivinen, eli jatkaa kasvuaan koko ajan. Kahden viikon sisällä tulee kutsu näytepalan ottoon, josta sitten selviää onko hyvän vai pahanlaatuinen, näin ymmärsin. Ja sitten päättävät milloin leikkaus, leikkaus pitää kuulema tehdä pian, ettei kasvain leviä kudoksiin, jos nyt oikein muistan. Ja tuo koepalan otto tehdään leikaussalissa nukutuksessa.

Mutta siis upeaa, että niitä kasvaimia todella ei ole muualla. Mutta nyt siis odotellaan sitä kutsua siihen koepalan ottoon.


Kirjoitettu 31.3.2007:

lääkäri soitteli taas Tampereelta.

Miehen pitää mennä maanantaina Tampereelle, ottavat joitain verikokeita ja sitten tiistaina ottavat sen koepalan, nukutuksessa.Pääsee sit tiistaina tai keskiviikkona kai kotio... kolme päivää erossa :'( :'(

Että sellasta tänne..

Sitä kummasti yrittää koko ajan tehdä jotain ettei vaan ajattelis sitä asiaa...vaikka se silti koko ajan päässä pyörii...

voi mun rakasta :'(


Kirjoitettu 3.4.2007:
Kiitos kysymästä

Vauvat ovat nyt vaihteeksi flunssassa ja O:lla korvatulehdus, mä ja V ollaan viel toistaseks ainaki terveitä.

Mieheltä oli tänään otettu se koepala, olivat kysyneet haluaako nukutuksen vai ilman, hän oli sit ollu hereillä, sanoi ,että oli aika häijyn kuulosta ja tuntusta kun porasivat ja nakuttelivat polvea. Kahden viikon sisällä saadaan tulokset siitä ja sitten on leikkaus. Lääkäri oli sanonut ,että kasvain näyttää tuoreelta , että ei ole kauhean kauan ollu vielä. Ja oli sanonut, että kyllä me tästä vielä jalka saadaan . Nyt se polvi kuulema kipeytyy kovasti , koska siihen tuli ns vamma nyt tuon koepalan oton takia. Huomena pitäisi päästä näillä näkymin kotiin.


Kirjoitettu 12.4.2007:

vielä odotellaan tuloksia koepalasta...luulisi, että viimeistään ens viikolla tulee soitto tai kirje tai kumpaakin.

mä ite alan oleen aika rikki, tästä pelosta...vaikka munhan pitäs olla vahva..mut mä en pysty..mä oon heikko..ja koen hirveetä syyllisyyttä siitä että mies, joka on sairas, joutuu mua lohduttaa..

terveisin "thö luusör"

siinäpä kuulumiset

kiitos, mut mä tunnen itteni täysin luuseriks ja et mä oon tosi heikko ja kauheeta itseinhoa just siitä että en pysty tukemaan miestä taikai mä pystyn mut en tarpeeks..vaikka miehestä ei juurikaan näy mitään pelkoa..vaikka kyllä häntä pelottaa..vaikka ei sitä nyt oo myöntänykkään...mut kunpa tää kaikki olis vaa ohi...muuta mä en toivo..ja että mies pysyy hengissä..

Kiitos, ja eiköhän tää piina lopu viimeistään ens viikolla..


 Kirjoitettu 13.4.2007:


.kiitokset !

teiltä saan todella voimaa, oikeesti .
Mies lähti just kattomaan onko posti tullu...
äsken oli ihana herkkä hetki..tansittiin miehen kans stellan , häävalssi biisi.. :'(

ei tullu postissa vielä muuta kuin joku vanha loppulausunto.
ei tuloksia koepalasta.


Kirjoitettu 16.4.2007: 

Kiitokset!

Ei vielä mitään uutta, kohta pitäs tulla varmaankin posti. Mies on töissä, sairaslomaa oli tuohon 15 päivään asti, jalka ei enään niin kipeä,pystyy jo sillä kävelemään hieman ja meni töihin, tosin en tiedä onko se hyvä että meni kun joutuu seisomaan todella paljon...

Viikonloppu oli ihana juteltii taas tosi paljon asioista ja piru vie kyllä siitä alkaa saamaan jo jotain irti, mitä se tuntee jne, itekkin hän sanoi että hän vaan ei osaa "avautua", siis ei hän mitään ihmeempää sanonut , mutta se on jo todella upeaa, että jutelee kuitenkin asioista eikä heti oo että "nii", "joo", "kyllä" ,"näin se on"..siis noilla sanoilla hää yleensä vastailee ku mä puhun..

Mutta siis ei kun sitä kirjettä odotellessa ja kenties soittoakin.

On muuten ollu ihmeen hyvä olo tässä eilen ja tänään, sellainen iloisempi olo. puhuminen todella auttaa , niin se vaan on.


Kirjoitettu 17.4.2007:

Tiistaita !

Ei vieläkään tuloksia, mies soitti tänään sinne Tampereen lääkärille ja lääkäri sanoi, että torstaina klo 15 jälkeen tulee tulokset tai sitten viimeistään perjantaina.




Kirjoitettu 19.4.2007:

no niin ..kohta on kello kolme..tai onkin jo yli...mies vissiin soittaa lääkärille tai toisin päin.......hitto et nyt jännittää......jos ei tänään ole vielä valmiit ni huomena ainaki pitäs olla..

apua..mua pelottaa vastata puhelimeen ku mies soittaa...

pitäkää peukut pystyssä...

soitin miehelle..en tiiä miks..

no vastas ja hän on yrittäny soittaa lääkärille, mut ei ollu kukaan vastannu..yrittää soitella uudestaan..

ei vielä tiedetä...patologi epäilee että olis ehkä imusolmukesyöpää............................................ ......tiistaina saadaan tulokset siitä että onko sitä vai ei....mä en enää kestä tätä............... :'( :'( :'( :'( :'( :'(

mä oon taas ihan shokissa............

:'( :'( :'( :'(

sanokaa ettei se voi olla sitä sanokaa nyt p*rkele..... :'( :'( :'( :'(
mä tärisen ja oon ihan paniikissa...miks se ei voinu olla vaan joku hyvänlaatuinen..miks miks miks miks miks....!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

mä en voi ku itkeä...mua pelottaa niiiiin paljon....... onneks pappa on muksujen kans tossa pihalla ja vauvat nukkuu...etteivät nää ku oon ihan hysteerinen...

kiitos...tää vie järjen mennessään .....nyt pitää tiistaihin ootella.......4 kokonaista päiväää....mä niin toivon ettei se olis sitä....mut jotenki paha epäilys että sanovat taas jotain kauheaa... :'(

emmä tiiä...mä en oikein muista mitä kaikkea mies selitti puhelimessa......en osaa kertoa..oon niin sekasin just nyt..koitan koota itteni..


Kirjoitettu 20.4.2007:

Kiitän jälleen teitä kaikkia Olette ihania

Yö meni vähän niin ja näin, mies kyllä simahti nopeasti mikä tärkeintä, mut mä en meinannu saada millään unta, vaikka kyllä väsytti..ajatukset kiersi ympyrää..mutta kyllä sitten vihdoin ukkosen viekkuun simahdin.

Viikonloppu meni kyllä pilalle...kunpa se lääkäri olis sanonu ton kaiken sillon ens viikolla, tiistaina.Kuulema voi ehkä soittaa jo maanantaina, jos saa tulokset jo silloin.

Jaahas vauvat tais herätä..


Kirjoitettu 23.4.2007:

Kiitos

Hui...mua niin hirvittää huominen......tänään ei ole kuulunut mitään lääkäriltä..tai ainakaan vielä... voi että kunpa se ei olisi syöpää... :'(

Oli todella ihana viikonloppu, ihanaa yhdessäoloa perheen kanssa, tai no onhan se muutenkin, mut jotenkin nyt se tuntuu niin superihanalta..vaikka samanlaista onkin kuin yleensäkkin viikonloppuina, sitä vaan osaa eri tavalla arvostaa näitä hetkiä nyt.

Pitäkää nyt oikein kovasti varpaat ja sormet ristissä, että huomena saatais hyviä uutisia..


Kiitos!

*itkettää*

Huomena on miehellä vapaa päivä ....vaikea kuvitella miten miestä pelottaa...ja jos se olisi syöpää niin voi kunpa sen saisi sitten parannettua..

Mies oli lukenut viikonloppuna netistä juttua juuri tuosta syövästä ja lukenut jostain juuri vähän alle 30 vee miehestä, jolle oli lääkärit sanoneet että kyllä hän paranee mutta olikin sitten kuollut puolentoista vuoden päästä...sanoinkin miehelle että noita ei varmaankaan kannata lukea..


Kirjoitettu 24.4.2007:

Vielä ei ole kuulunut mitään, sanoin miehelle että soita sä sinne,jos tulokset olisikin jo tulleet.. mut mies sanoi ,että lääkäri soittaa kun saa tulokset käsiinsä.. soittais nyt pian....

Mies soitti sit kuitenki sille lääkärille, oli sanonut, että kahdelta pitää soittaa uudestaan, lääkäri oli ollut juuri leikkaamassa potilasta.

mies soitti sinne osastolle ja sai lääkärin kiinni, hänellä oli unohtunu puhelin äänettömälle!!!ja ei mitään uutta, koetulokset ei ole vielä valmiit, miehen pitää soittaa huomena TAAs uudestaan , josko sitten olisivat tuloksetki jo valmiit!

mua ainaki just nyt v*tuttaa niin paljon että.. tää odottaminen ja odottaminen ja odottaminen...ja tää koneen kakkakaan ei voi toimia...joo

huh, kylläpä helpotti oloa..menin alakertaan takkahuoneeseen ja poljin kuntopyörällä 40 minsaa ja itkin ja itkin ja kuuntelin musaa..nyt vähän helpottavampi olo...mä en tiiä miten mulla vaan tuli niin ahistava olo...kai se jännitys mitä oli, kun luuli että tänään saadaan tulokset niin purkautu...mies on iha "normalin " olonen..mä en tajuu miten se pystyy olemaan noin rauhallinen...toisin ku minä *nolona*


Kirjoitettu 25.4.2007:

Imusolmukesyöpä se on. :'(
Mutta ei auta kun taistella vastaan.

Yhdeltä sai tietää, olin just silloin lenkillä muksujen kanssa..kun mies soitti.ajattelin että käännyn kotiin, mut sit mietin että ei se sitä syöpää paranna että mä itken kotona vaan..piru vie mä koitan pitää itteni kunnossa että jaksan olla tukena miehelle .

lääkäri soittaa kun tietää milloin hoitoihin jne, miehen pitää mennä tässä piakkoin tutkimuksiin kaikenlaisiin jossa selviää mihin on levinnyt jne, leikkausta näillä näkymin ei tarivita, sädehoitoja ja solumykkyjä alkavat antamaan..ennuste tällä syövällä noin yleensä on todella hyvä.

Kiitos teille, täällä varmaankin tulen paljonkin märisemään oloani...koittakaa jaksaa, mutta tämä todella auttaa ja antaa voimia

miehen hyvä ystävä kävi meillä tuossa iltasella ja sit tuli keittiöön ja kysyi " mutta miten sinä  jaksat?" sit mä aloin taas itkemään..ja sopersin jotain sitten siinä....ja äsken kun syötiin..alko itkettämään..mut nyt olo taas pikkasen helpompi.

nyt menen laittamaan muksuja yöunille , kiitokset meiltä teille kaikille , olette olleet aivan mahtavasti ja liikuttavan ihanasti mukana tässä piinaavassa odottamisessa , onneks sentään nyt tiedetään mikä on, ja sekin jo hieman helpottaa oloa kun tietää mitä vastaan tässä taistellaan .


Kirjoitettu 26.4.2007:

kiitos , todella upeaa lukea, että moni on parantunut kyseisestä p*skasta..anteeksi kielenkäyttöni Mutta siis ihana todella lukea näitä ja se tuo sellasta positiivista oloa, että piru vie me selätetään tää , kyllä me siihen pystytään!!
KIIITOS!!!

Hitto...silloin kun tein tän alotuksen niin toivoin niin, että tää loppuu pian..mut nyt sivuja on jo monta kymmentä ja taitaa tulla pitkä tästä ketjusta...eihän tässä näin pitäny käydä.. :\|
 

....mietin, että miten tästä pitäis kertoa lapsille...toistaseks ainakaan ei vielä kerrota..siis syövästä tai on kerrottu, että isillä on polvi kipeä , että se pitää hoitaa ja joutuu olemaan sairaalassakin, tämä siis silloin kun mies oli siellä Tampereella silloin.. V ( 5,5v) varsinkin otti senkin jo todella raskaasti, O ( 3,5v) ei vielä niin "osaa" ajatella/ymmärtää ja vauvat varsinkaan..Mutta V on niin herkkä.Yks päivä V:tä harmitti ja sanoi, että"mä oon niin herkkä lapsi" ..voi että se oli ihana. Mä sitten sanoin, että se on vaan hyvä asia, ei siinä ole mitään pahaa.

No mutta siis...siinä vaiheessa on jotain kerrottava, kun mies joutuu niihin sytostaattihoitoihin ja sädehoitoom..kun menee luultavasti kuitenkin heikkoon kuntoon...

Tiättekö...tää tuntuu ku olis jotain pahaa unta..kaikki oli hyvin ja yhtäkkiä kaikki muuttuu......Meillä oli paljon suunnitelmia ensi vuodeks,mutta nyt edetään ihan rauhassa ja keskitytään tottakai vaan siihen ,että mies parantuu ja sillä on hyvä olla..ja elämä jatkuu.

Hirvittää jos tuo syöpä on levinnyt pahasti..se pelottaa todella....mies meni nukkumaan...miten sitä pelottaa.. *kyyneleet silmissä*

Kaikki sanoo" kyllä te selviätte, kyllä sen saa hoidettua"....mä ite oon ollu myös joskus se, joka on sanonut niin joskus jollekkin sairaalle..mutta nyt mä ite elänkin tän kaiken keskellä....epätodellinen olo... *hei, voisko joku herättää mut tästä painajaisesta, jooko?*

Tänään kun V ja O oli tuossa iltasella suihkussa mä jotenkin jäin kattomaan ..miten kaunista ja ihanaa me ollaan saatu miehen kanssa aikaseks..ja vauvat ja kaikki.... :'( :'( *nyt taas itkua* ne on niin ihania...ja ne ei tiedä mitään tästä..iloitsevat kaikesta, niinku lasten kuuluukin, pienistä asioista..

Mutta...pitänee mennä viikkaamaa pyykit ja rakkaan taistelijan viekkuun mennä köllöttelemään, josko unikin tupsahtas..

Hyvää yötä teille rakkaat ihmiset!

Mä en osaa kuvitella itteäni tähän tilanteeseen..tai siis just jotenkin niin outo olo että vaikea selittää...omituista lukea näitä omia kirjotuksia tajuten, että joo...se oli syöpää ja nyt mä siitä kirjotan..ihan oikeasti..

Joo..sekavaa tekstiä..ja niin pyykit oottaa...

Kiitos sinulle

Ja todella on hienoa, että tämä syöpä on juuri sieltä "parhaimmasta" päästä, jos noin voi sanoa..
Ja ihana lukea näitä juttuja, joissa ihmiset on selvinny tästä, se todella antaa uskoa

Kiitos

Kyllä me taistellaan "se" pirulainen pois ja kauas meistä !


Kirjoitettu 27.4.2007:

Kiitokset meiltä!

Ja se on todellakin onni, jos noin voi sanoa ,että tuli juuri tuo syöpä, tosin vielä ei tiedetä kuinka pahasti on levinnyt ja mistä on lähtöisin, tai lääkäri sanoi ettei se voi olla alkanut siitä polvesta , että se polven kasvain on vain ns etäpesäke.Tai jotain tuollaista, mutta se selviää ensi viikolla kai.




Kirjoitettu 29.4.2007:

Sunnuntaita !

Viikonloppu meni mukavasti. Välillä tulee todella surullinen olo, jostain biisistä tai miehen eleestä tai ihan jostain. Mut paljon on halailtu ja hassuteltu, ihanaa on ollu. vaikka kyllä on välillä kiukuttukkin toisillemme..ihan turhista asioista..

Mies on suht normaalin oloinen, kyllähän hän välillä miettii ääneen ,että mitenköhän rankat ne hoidot tulee olemaan ja millaseksi vointinsa menee, mutta sitten tulee se tuttu virne ilmeeseen , ilme joka kertoo että piru vie mä selätän tän pirulaisen pois ! Huomaa muuten , että kummallakin on jotenkin paljon "helpottuneepi " olo kun nyt ei tarvi enää odotella ja odotella tietoa että mikä on, nyt tiedetään mitä vastaan taistellaan. Vaikkakin eihän vielä tiedetä, että onko se levinnyt kuinka pahasti jne, eikä tiedetä kuinka hyvin tulevat hoidot tulevat mieheen puremaan..mutta toiveikkaita ollaan.

Mies tuossa jo kovasti miettii tulevaisuutta, että josko kenties ehkä jo jouluksi pääsisi jäälle ja sitä minäkin toivon , voin kuvitella miten upealta se miehestä tuntuisi , mennä sinne jäälle taas kavereiden kanssa

Kunpa tää tarina päättyis hyvin...

 
Kirjoitettu 30.4.2007:


Kiitos sulle

Ei tässä auta nyt lannistua ton "pirulaisen" edessä..kyllä se selätetään ja life goes on, ainakin toivotaan, jos käy huonosti niin sitä murehditaan sitten, ei sillä etteikö se vaihtoehto käy mielessä , myös miehellä, on kuolemastakin puhuttu.. Mutta se, että jäädään neljän seinän sisälle ja voivotellaan vaan , ei "sitä paholaista" pois vie ,vaan pahentaa vaan oloa. Ja kyllä välillä on todella surullinen ja pelokas olo, mutta kun tajuaa itsekkin juuri tuon edellä mainitsemani, ettei se nyt auta..vaan koitetaan pysyä toiveikkaina niin pitkälle ainkin kun toivoa on.


Kirjoitettu 2.5.2007:


Moi! Ja kiitos kysymästä!

Meillä on V ja o ja mä suutulehduksessa, P:kin mitä ilmeisimmin, mutta nyt saatiin ajoissa lääkkeet siihen vaivaan ja nyt jo parempi isoilla muksuilla ja mulla, P:n suussa en oon nähny viel rakkuloita , ja toivotaan ettei tulisikaan.

Mies menee huomena verikokeisiin ihan tänne terveyskeskukseen ja sitten perjantaina Lahteen, en tiedä mitä siellä tekevät, vissiin hoitosuunnitelman tai jotain sellasta mies puhui. Sitten ensi viikolla kai alkaa sädehoidot .

 Kiitti

Pakko tässä on ajatella positiivisesti, toki tulee välillä tosi ahdistava ja pelokas olo, mutta sitten pitää koittaa ajatella ettei se sitä syöpää pois vie, vaikka kuinka pelkäis sitä ja pelottais..pitää koittaa elellä ihan "normaalisti" ettei jää neljän seinän sisälle ja märehdi oloaan vaan.. osasinkohan selittää mitä tarkoitan.. Mutta kyllä nuo lapsukaiset pitävät liikkeellä ja saavat nauramaan hassuilla jutuillaan ja kyllä miehenkin kanssa vitsaillaan, jopa tuosta spirulaisen syövästäkin.

Kyllä meitä kumpaakin pelottaa miten rankat hoidot tulevat olemaan ja miten ne tehoavat mieheen, mutta päivä kerrallaan menää etiäpäin.

Mä oon muuten monesti miettiny, et miten ihmeessä ihmiset pystyvät olemaan suht normaalisti, vaikka heillä olisi todettu juuri syöpä ja miten läheiset kestävät sen. Mutta näköjään sitä vaan en voimat jostain löytyy. Ja kiitänkin jälleen teitä ihmiset, teiltä olen myös saanut paljon sitä voimaa ja taistelutahtoa, samoin myös mies.




Kirjoitettu 4.5.2007:

Perjantaita!

Tänään mies siis kävi Lahdessa, verikoe (jonka eilen ottivat täällä Hla:ssa) oli ollut lääkärin mukaan hyvä, en tiedä mitä tarkoittaa tai en muista. Lääkäri oli sanonut monta kertaa , että on todella hyvät ennusteet tässä syövässä.

Ensi viikon keskiviikkona mies menee Lahteen ja ottavat silloin jonkun kokovartalo kuvan, joku karttakuva.. (?) ja luuydinnäytteen, en oo varma muistanko aivan oikein nuo nimet. Ja sitten alkavat antamaan solumyrkkyjä, kolme päivää on sairaalassa. Sitten hoidoissa kolme viikkoa "taukoa" ja sitten taas uudestaan myrkkyjä ottamaan. Ensin katsovat josko syöpä saadaan ihan noilla solumyrkyillä pois, ettei tarvi sädehoitoa ollenkaan, mutta sehän jää nähtäväksi, kuinka nuo tehoavat. Kaiken kaikkiaan hoidot kestävät kai jotain 4kk , jos taas muistan oikein.. *minullako huono muisti* . Ensin saa kaksi kuukautta nyt sairaslomaa ja sitten katsotaan miten voi ja mikä tilanne silloin.

Mies tuossa sanoi yksi päivä ettei hän pelkää hoitoja, ja sanoi että kaikki sanoneet että hoidot ovat todella kovat ja rankat.. Minä sitten sanoin, että hänellä on niin kova kipukynnys, ettei se välttämättä tunnukaan hänestä niin kovalta kuin jollai, jolla matalampi kipukynnys. Sanoin ,että sen näkee sitten , suotta sitä nyt miettimään kun ei tiedetä millaista se sitten on.

Mä en muuten oikein tajua, että miten pystyn tai olen näin rauhallinen, kai se on sitä että tuossa syövässä todella on niin paljon selviytymistarinoita ja niin hyvä ennuste..vaikka toki kyllä tuolla jossain kummittelee ajatus, että mitä jos... Mutta uskon vahvasti, että kyllä tässä vielä hyvin käy ja elämä palaa taas normaaleihin uomiinsa.

Mutta tällästä siis täällä tänään.


Kirjoitettu 8.5.2007:

Tiistaita !

Huomenna mies lähtee Lahteen. Huomena ottavat luuydinnäytteen, torstaina kehon karttakuvan ja sitten perjantaina antavat solumyrkkyä.Pe pitäisi päästä kotiin .

Hitto ku piti tulla mulle flunssa, mut onneks ei oo tarttunu mieheen.

Ei oikein mitään uutta oloon nähden, paitsi että hirvittää kun selviää onko mihin levinnyt jne.. Täytyy pitää fingerit ristissä..


Kirjoitettu 9.5.2007:

Nyt on kulta siellä sairaalassa... Yhdeltä ottavat sen luuydinnäytteen.



Huomenna mennään varmaankin kattomaan, vaikka en tiiä kannattaako sinne mennä ku mä ja vauvat räkätaudissa..."vaihteeks" kipeinä. :\|

Jotenki taas sellanen fiilis et miks he**etissä piti tällästä tulla.. Mut joo... se on tullu ja that's it..ja taistelu mielellä..


Kirjoitettu 10.5.2007:

Tänään käytiin lasten kanssa kattomassa isiä, hieman oli huonovointinen. Tänään olivat ottaneet sen kehokarttakuvauksen , ja eilen siis sen luuydinnäytteen. Luuydinnäyte ei ollut kuulema sattunu paljoakaan.

Huomena aamulla alottavat solumyrkkyjen pumppaamisen , tämä ensimmäinen kerta kestää kuutisen tuntia, ensi kerralla sitten vähemmän aikaa. Huomena tai lauantaina pääsee kotiin. Kova onkin jo ikävä.. Kun ajelin sinne sairaalaan niin meinas itku tulla muutaman kerran, kun tajus et todella siellä se mies on nyt ... Mutta olipa ihana nähdä rakas , lapsetkin olivat kovin iloisia , vaikka kyllä O:lla sitten itku pääsi kun pois lähdettiin, meinas tulla minullakin.

Kiitos ja todella tuota toivotaan, koti tuntuu niin jotenki tyhjältä ku isi ei oo höpsöttelemässä täällä..vaikka kyllä mekin kaikkea hassutellaan jne..mut silti *pyyhkii silmäkulmiaan * :'(
Ja voi kunpa nuo hoidot sitten auttaisivat sen pirulaisen pois..ja elämä jatkuis taas suht normaalisti
Mutta juu, nyt iltapalalle ja sitten lapset unille

Kiitos teille jälleen

Nyt on jotenki tosi surullinen ja haikea olo..ja kauhea ikävä...yöllä en meinannu saada unta ku sänky tuntui niin tyhjältä, ei sitä tuttua tuhinaa ja lämpöä.. ja tuli mieleen, että tälläistä se sitten olisi jos.... kävisi huonosti.. :'( Mutta sitten onneksi sain unta.

Siitä luuydinnäytteestä tulee tulokset kai kahden viikon päästä..jos muistan oikein.. Ja tuosta karttakuvauksesta tulisko jo huomiseksi..en oikein muista...

Kiitos


Kirjoitettu 11.5.2007:

Kiitos , aika huonosti nukuin, mies oli nukkunu hyvin .

Mutta arvatkaapas mitä, sitä "pirulaista" ei ole muualla kuin siinä polvessa, eli syöpää ei ole muualla, ihanaa, jotakin hyviä uutisiakin välillä.

Mies pääseekin vasta sunnuntaina kotiin, nyt on juuri siinä solumyrkkytipassa ja huomena vielä ja sitten tarkkailevat yön yli ja su:na pitäs päästä kotiin !!

Maailman ihanin äitienpäivä "lahja"!!!


Kirjoitettu 12.5.2007:

Mies pääsi kotiin!!!!!! Hain tuossa juuri

aika väsynyt on, mutta muuten ihan hyvä olo, sanoi että maha tuntuu kuin olis sisällä joku kova..siis sellasta turvotusta ..

Mutta onpa ihanaa saada iskä kotiin

* sou häpiiiii*

no nyt tulee varmaa kakkaa niskaan..mut harmittaa kun mies on tosi kiukkunen jotenki... ku me ootettiin niin kovasti isiä kotiin...ei ole huonovointinen mut kiukkunen..

Joo, tyhmää urutusta..mut harmittaa :'( *hölmöä*

Joo..lähtee laittaa muksut unille ja sit istun piru vie lämpimässä suihkussa ja oon vaan..

*urputi urputi urputi ur...*

sorgensta

lisään viel..että en nyt mitenkää oottanutkaan et olis et jippiaiee..mut jotenki luulin et olis ilonen hieman edes et tulee kotiin..mut ei siltä näytä..toki siellä sairaalassa sai olla rauhassa..täällä ku hulinaa on väkisinkin..


Kirjoitettu 14.5.2007:

Moi!

Ihan hyvin täällä, miehellä ihan suht hyvä vointi, tosin väsyy helpommin ja hengästyy ja välillä hieman huonovointinen. Mutta ihan hyvällä tuulella ollut . Kovasti ollaan pidetty toisiamme hyvänä Ja juteltu ja vaan oltu perheen kesken.

Kiitos


Kirjoitettu 16.5.2007:

Tänään soitti neuvolatäti ja kysyi vointia, tuntui ihanalta kun joku kysyy, toki täällä olette kysyneet, kiitos siitä.. Mutta omituista ystävät eivät ota yhteyttä, ei edes paras ystäväni...ja hän on sellainen että aina ollaan juteltu jne..mutta nyt ei kuulu mitään, soitin hänelle heti kun sain tietää syövästä, oli pakko jutella jonkun kanssa..mutta nyt ei kuulu mitään.. ei edes viestiä..en tiedä onko hän loukkaantunu, kun pyysin ettei laittaisi niin paljon sähköpostiin ketju"kirje" viestejä..kun niitä tuli todella paljon, kerroin vaan että en niihin ikinä vastaile ja lähettele eteenpäin, ellei ole joku todella hauska ..hän sitten kirjoitti että ookoo, en sitten laita enää mitään..sanoin vaan, että en tarkoittanu mitenkään pahalla..että ei tarvitse suuttua ja ottaa hekilökohtaisesti, että olen muillekkin sanonut että en halua ketjuviestejä, kiitos. Mutta ehkä hän sitten siitä suuttui.. Vaikka ihan vaan pyysin ettei laittaisi niitä..en tiedä..

Mutta sen puhelun jälkeen , kun neuvolatäti soitti niin tuli itku...tuntui niin hyvältä se soitto.

Ja eilen oli tullu meseen, kaverilta että "jippiii sain vakituisen työpaikan!!!" ei mitään moita ei mitään miten voitte ...

Tuntui vähän jotenkin inhottavalta.. hän ei ole millään tavalla tämän syövän tietämisen jälkeen ottanut yhteyttä ja nyt tuli vain tuo..joo taidan olla hieman veemäinen ku mua alko vaa ketuttamaan toi.. Vaikka tottakai olin hyvilläni että sai vakkari paikan..mut toi tapa millä ilmoitti asian..ei mielestäni osunut aivan "nappii"..


mies on ihan hyvävointinen, tänään ei ole ollut öklöä oloa, ainakaan vielä. söikin aamulla heti ettei ehdi tullakkaan .. Ja muutenkin ihan hyvillä mielin ollut. Hieman väsyneen oloinen on toki, mutta hyvällä tuulella. Ja olen jutellut hänelle mun peloista ja sanonut että varmasti välillä kiukkuan hänelle, hän kyllä tietääkin että joskus kiukkuan ja rutisen ihan turhistakin..tempperamenttinen ku oon... Mutta nyt on todella tärkeää se että pystytään jutella kaikesta .

Kiitos sulle


Kirjoitettu 19.5.2007:


Ja mitä tänne, mies voi yhä hyvin, ei juurikaan mitään huonoa oloa, ainoa vaan että paino noussut viikon aikana 7 kiloa... Niinhän ne siellä sanoivat lääkärissä että nuo lääkkeet ja varsinkin kortisoni voivat toisille tehdä noin. Mutta hullua on se , ettei mies näytä yhtään turvonneelta ja housut pyörivät jalassa.

Itellä välillä tosi itkettävä olo...ja haikea.. Mutta sitten tulee olo helpommaksi. Pelottaa jos ei tuo hoito tehoakkaan jne... Mutta kaiken kaikkiaan ihan suht hyvä olo meillä kok perheellä, kyllä me voitetaan tää taistelu, pakkohan meidän on, meillä on täällä neljä aarretta , jotka tarvii isiä, ihanaa , rakasta isiä ja minä tarvin. :'(

Mutta kiitokset kuuluvat taas tänne, teille ihanille ihmisille , te luotte uskoa tähän kaikkeen, teillä on iso osa tässä taistelussa myös .


Kirjoitettu 23.5.2007:

Ihan ok, hiukset alkaneet jo lähteä, vaikka sillä nyt ei ole mitään väliä, en sillä sitä kirjoita. Välillä tosi väsynyt simahtaa sohvalle , mutta pahoinvointia ei ole ollu, kahvi ei enää maistu juurikaan. Eipä oikein muuta tänne.

Kiitos kysymästä


Kirjoitettu 28.5.2007:

Hei!

Ihan hyvin täällä voidaan. Miehellä nyt alkanut tulemaan suun limakalvot todella kivuliaksi, posket sisäpuolelta tosi kipeät ja kitalaki ja kurkkukin. Siis ei flunssaa eikä yskää vaan ne solumyrkyt tekevät tuon. Muuten mies on ihan hyvävointinen, välillä väsyneempik,kovasti hikoilee ja hengästyy ,mut mut muuten ihan hyvä olo hällä. .

Itellä ihan ok olo myös, toki välillä ajatukset harhailee vaikka minne pelottavaankin, mut kaikenkaikkiaan ihan ok olo. Mun eräs ystäväiseni ihmetteli et miten voin ajatella edes sitä, että mies voisi kuolla, tai että miksi minua ahdistaa kun minunhan pitäisi olla vaan tukena , koska eihän syöpä minulla ole.

Että tällästä täällä.


Kirjoitettu 4.6.2007:

Toinen hoitokerta

Tänään mies siis kävi Lahdessa ottamassa uuden satsin solumyrkkyjä. Ihan hyvin voi , paitsi flunssa vaivaa, mutta onneksi kuume ei ole hänellä noussut.

Perjantaina lääkäri soitti verikokeiden tuloksista hänelle ja sanoi, että varmasti voit todella huonosti ja heikosti, verikokeiden tulokset olivat olleet todella alhaiset siis, mutta mies voi ihan hyvin, ei pahoinvointia , ainoa että hengästyy helpommin ja hieman väsyneempi. Lääkäri oli ollut yllättynyt, mutta sanoi sitten, että hyvä juttu ja mietti hetken , että voidaanko miehelle antaa maanantaina(tänään) uusi satsi solumyrkkyjä, mies oli siihen sanonut, että eiku lisää vaan !

Hiukset alkoivat lähtemään viime viikon loppupuolella ja ajaltiin sitten pää ihan kaljuksi ja se sopii miehelle hyvin, ja karvoista viis kunhan mies saadaan kuntoon. Eilen alkoi myös parta lähtemään, hänellä siis sellainen pikku leukaparta "systeemi" ja sen hän ajeli pois.

Kunpa tuo lentsu lähtisi miehestä pian pois!! Ettei joudu sairaalaan jos kuume nousee jne.. Täytyy pitää peukut pystyssä..



Tälläistä täällä ja ulkona hot hot, son kesä nyt!

Kiitokset taas tänne teille kaikille!   "