Eilen alkuillasta soi ovikello, mies meni avaamaan ja ovella seisoi mies ja noin 10-vuotias poika. Heillä oli miehelle kuva, jossa oli tämän miehen ( joukkueen valmentaja) ja pojan joukkueen kuva, jossa oli myös mieheni. Kuvassa oli kaikkien nimikirjoitukset ja ylhäällä luki tsemppiä ***** (miehen etunimi)! Mies oli talvella kerran vetämässä poikien treenejä ja nyt toivat ihan kotiovelle tuon, kaunis ele. Minua alkoi ihan mahdottomasti itkettämään, se oli  niin ihanasti tehty. Kiitos heille! Mieskin selvästi oli todella iloinen tuosta ja  liikuttui myös ( ei nyt "vetistelemään " alkanut mutta kuitenkin...). Ihania ihmisiä siis on olemassa!

  Kyllä tämän miehen sairastumisen aikana on huomattu ketkä ovat niitä oikeita ystäviä ja ketkä vaan "olalletaputtelijoita", itsekkin olen huomannut omasta ystäväpiiristäni saman.. Mutta niinhän se menee. Ja jotenkin sitä itsekkin on jollain tapaa "sulkeutunut" tai haluaa olla omissa oloissaan, välilläei jaksa nähdä ketään . Kerroinkin täällä aikaisemmin ( jos oikein muistan..), että minulla on jotenkin sellainen olo , että haluan olla todella paljon tuon miehen kanssa vaan ja perheen kesken,sellainen menettämisen pelko kai jyllää tuolla alitajunnassa , vaikka nyt onkin ihan hyvä "tilanne" tässä miehen voinnissa ja ollaan vasta alussa hoitojen suhteen. Eilen oli muutenkin todella itkettävä olo , itkeä tihrustinkin salaa, en halunnut huolestuttaa lapsia, enkä saada miestä huolestuneeksi.Itku tunnetusti auttaa oloon ja olo olikin sitten loppuillasta jo paljon "valoisampi".

  Kahdeksan maissa illalla kävin toisen taaperon (olkoon nyt vaikka A) kanssa päivystyksessä, hänellä oli kielessä sellainen simplex herpeksen aiheuttama rakkula, joka tekee siis suutulehduksen. Meillä oli tuo vaiva ensimmäistä kertaa maaliskuussa  vauvoilla , silloin jouduttiin A:n kanssa ihan tiputukseen asti, kun suu tuli niin kipeäksi ettei juonut eikä syönyt mitään, ei tullut edes kyyneleitä, kuivui siis pikku rakas.  Kävimme monta kertaa näyttämässä täällä meidän "kylän" terveyskeskuksessa A:n suuta , mutta eivät noteeranneet millään tavalla niitä rakkuloita, vaikka suu oli aivan täynnä niitä. Sitten vihdoin saimme tuonne päksiin lähetteen (kolmas lääkäri ) ja siellä heti totesivat, että suutulehdus ja olivat ihmeissään miten eivät olleet tajunneet täällä meidän "kylällä" sitä. Sanoivat myös , että jo yksi rakkula tekee suun todella kivuliaaksi ja A:lla oli siis koko suu täynnä (posket, kitalaki, kieli jne). Kyllä minulla kiehui silloin ja kovasti tuolla päässä, meinasinkin tehdä valituksen tänne terveyskeskukseen, mutta se sitten vaan jotenkin jäi. Toisellakin taaperolla (olkoon vaikka P) oli myös yksi rakkula suussa, mutta hän onneksi vielä joi silloin ja pääsi kotiin , sai kunnon lääkkeet , jotka veivät kipua pois. Siellä me sitten oltiin tiputuksessa A:n kanssa yksi yö ja sitten alkoikin jo hedelmäsoseet maistumaan ja juomaankin (juominenhan on tärkeintä). Siitä sitten kuukauden päästä huomattiin , että pojalla (olkoon vaikka V) oli myös niitä rakkuloita ja myös tytöllä (olkoon O ) ja hampaat irvessä , noin kuvainnollisesti "pakotin" silloisen lääkärin laittamaan heti lähetteen meille päksiin ( Päijät-Hämeen keskussairaalaan). Tämä meidän silloinen lääkäri oli sitä mieltä, että suut näyttävät aivan normaaleilta O:lla ja V:llä,mutta onneksi suostui sitten laittamaan sen lähetteen . Siellä jälleen heti ilmeni, että sitä samaa se taas on. Huoh..Nyt onneksi saatiin heti lääke eilen A:lle, aloitettiin myös P:lle se kuuri. Toivottavasti ei tällä kertaa jouduta tiputukseen.Ja ettei se tulisi miehelle, ettei joudu sairaalaan tai mitään muuta .

  Eilen yöllä (taisi kyllä olla jo tämän päivän puolella )  kysyin mieheltä , " Mitä luulet kauan pystyn olemaan painareiden pisteillä?".  Mies: " Varmaan muutaman tunnin" ,hekotusta perään. Kiitos vaan. Keskustelu oli sellainen "virneet kasvoilla"-jutustelu , mutta kyllä tuo silti "kirpaisi", vaikka täyttä tottahan se on, myönnän. Miksi ennen , vielä pari vuotta sitten laihdutus onnistui kuin "vettä vaan", mutta nyt ei mistään irtoa sitä tarvittavaa itsekuria, mihin se on hävinny??? Tuokaa se takas mulle, kiitos nam! Mutta nyt (taas kerran..) mä päätin tuon miehen kommentin takia näyttää mistä "kana munii"
, tervemenoa vatsamakkarat! Se on vissi se! Voitte potkia persuksille tätä eukkoa , tulis tarpeeseen!

  Mutta hölökynkölökyn vaan , ja hyvää JUHANNUSTA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

* Lähtee rouskuttamaan pupun ruokaa *