Eilen alkuillasta soi ovikello, mies meni avaamaan ja ovella
seisoi mies ja noin 10-vuotias poika. Heillä oli miehelle kuva, jossa
oli tämän miehen ( joukkueen valmentaja) ja pojan joukkueen kuva, jossa
oli myös mieheni. Kuvassa oli kaikkien nimikirjoitukset ja ylhäällä
luki tsemppiä ***** (miehen etunimi)! Mies oli talvella kerran
vetämässä poikien treenejä ja nyt toivat ihan kotiovelle tuon, kaunis
ele. Minua alkoi ihan mahdottomasti itkettämään, se oli niin
ihanasti tehty. Kiitos heille! Mieskin selvästi oli todella iloinen
tuosta ja liikuttui myös ( ei nyt "vetistelemään " alkanut mutta
kuitenkin...). Ihania ihmisiä siis on olemassa!
Kyllä tämän miehen sairastumisen aikana on huomattu ketkä ovat
niitä oikeita ystäviä ja ketkä vaan "olalletaputtelijoita", itsekkin
olen huomannut omasta ystäväpiiristäni saman.. Mutta niinhän se menee.
Ja jotenkin sitä itsekkin on jollain tapaa "sulkeutunut" tai haluaa
olla omissa oloissaan, välilläei jaksa nähdä ketään . Kerroinkin täällä
aikaisemmin ( jos oikein muistan..), että minulla on jotenkin sellainen
olo , että haluan olla todella paljon tuon miehen kanssa vaan ja
perheen kesken,sellainen menettämisen pelko kai jyllää tuolla
alitajunnassa , vaikka nyt onkin ihan hyvä "tilanne" tässä miehen
voinnissa ja ollaan vasta alussa hoitojen suhteen. Eilen oli muutenkin
todella itkettävä olo , itkeä tihrustinkin salaa, en halunnut
huolestuttaa lapsia, enkä saada miestä huolestuneeksi.Itku tunnetusti
auttaa oloon ja olo olikin sitten loppuillasta jo paljon "valoisampi".
Kahdeksan maissa illalla kävin toisen taaperon (olkoon nyt
vaikka A) kanssa päivystyksessä, hänellä oli kielessä sellainen simplex
herpeksen aiheuttama rakkula, joka tekee siis suutulehduksen. Meillä
oli tuo vaiva ensimmäistä kertaa maaliskuussa vauvoilla , silloin
jouduttiin A:n kanssa ihan tiputukseen asti, kun suu tuli niin kipeäksi
ettei juonut eikä syönyt mitään, ei tullut edes kyyneleitä, kuivui siis
pikku rakas. Kävimme monta kertaa näyttämässä täällä meidän
"kylän" terveyskeskuksessa A:n suuta , mutta eivät noteeranneet millään
tavalla niitä rakkuloita, vaikka suu oli aivan täynnä niitä. Sitten
vihdoin saimme tuonne päksiin lähetteen (kolmas lääkäri ) ja siellä
heti totesivat, että suutulehdus ja olivat ihmeissään miten eivät
olleet tajunneet täällä meidän "kylällä" sitä. Sanoivat myös , että jo
yksi rakkula tekee suun todella kivuliaaksi ja A:lla oli siis koko suu
täynnä (posket, kitalaki, kieli jne). Kyllä minulla kiehui silloin ja
kovasti tuolla päässä, meinasinkin tehdä valituksen tänne
terveyskeskukseen, mutta se sitten vaan jotenkin jäi. Toisellakin
taaperolla (olkoon vaikka P) oli myös yksi rakkula suussa, mutta hän
onneksi vielä joi silloin ja pääsi kotiin , sai kunnon lääkkeet , jotka
veivät kipua pois. Siellä me sitten oltiin tiputuksessa A:n kanssa yksi
yö ja sitten alkoikin jo hedelmäsoseet maistumaan ja juomaankin
(juominenhan on tärkeintä). Siitä sitten kuukauden päästä huomattiin ,
että pojalla (olkoon vaikka V) oli myös niitä rakkuloita ja myös
tytöllä (olkoon O ) ja hampaat irvessä , noin kuvainnollisesti
"pakotin" silloisen lääkärin laittamaan heti lähetteen meille päksiin (
Päijät-Hämeen keskussairaalaan). Tämä meidän silloinen lääkäri oli sitä
mieltä, että suut näyttävät aivan normaaleilta O:lla ja V:llä,mutta
onneksi suostui sitten laittamaan sen lähetteen . Siellä jälleen heti
ilmeni, että sitä samaa se taas on. Huoh..Nyt onneksi saatiin heti
lääke eilen A:lle, aloitettiin myös P:lle se kuuri. Toivottavasti ei
tällä kertaa jouduta tiputukseen.Ja ettei se tulisi miehelle, ettei
joudu sairaalaan tai mitään muuta .
Eilen yöllä (taisi kyllä olla jo tämän päivän puolella )
kysyin mieheltä , " Mitä luulet kauan pystyn olemaan painareiden
pisteillä?". Mies: " Varmaan muutaman tunnin" ,hekotusta perään.
Kiitos vaan. Keskustelu oli sellainen "virneet kasvoilla"-jutustelu ,
mutta kyllä tuo silti "kirpaisi", vaikka täyttä tottahan se on,
myönnän. Miksi ennen , vielä pari vuotta sitten laihdutus onnistui kuin
"vettä vaan", mutta nyt ei mistään irtoa sitä tarvittavaa itsekuria,
mihin se on hävinny??? Tuokaa se takas mulle, kiitos nam! Mutta nyt
(taas kerran..) mä päätin tuon miehen kommentin takia näyttää mistä
"kana munii"
, tervemenoa vatsamakkarat! Se on vissi se! Voitte potkia persuksille tätä eukkoa , tulis tarpeeseen!
Mutta hölökynkölökyn vaan , ja hyvää JUHANNUSTA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
* Lähtee rouskuttamaan pupun ruokaa *
torstai, 21. kesäkuu 2007
Kommentit