Perjantaita kaikille!

  Eilen oli mukava päivä, kuten mies kertoi niin kävimme perheen kanssa katsomassa lintuja ja eläimiä, poikaa pelotti mennä riikinkukon häkin ohi, kun  se pitää niin kovaa ääntä,sillä on isot silmät ja se "pörhyttää" niitä sulkiaan. Kysyin pojalta tuosta silmäasiasta, että miten niin on isot silmät, sitten tajusin , että poika luulee niitä sulissa olevia kuvoita silmiksi, selitin pojalle ,että ne ovat vain sulka"kuvioita". Poika huusi ihan hysteerisesti kun pelkäsi niin kovin, ihmiset katsoivat meitä ihmeissään. Poika ei uskaltanut tulla ohi, lähdimme sitten katsomaan kanoja, pupuja, aasia, lampaita ja ponia. Siellä poika pelkäsi aasia, kun se voi pitää kovaa ääntä myös, kerran se aasi muutama vuosi sitten alkoi "hirnumaan" hassusti ja poika säikähti sitä silloin ja sen jälkeen on pelännyt aasia, äänen takia. No selitimme asiaa pojalle, mutta kiukkusi silti , halusi pois. Juttelin pojan kanssa, ettei ole mitään pelättävää, että eläimet puhuvat omalla tavallaan, koirat haukkuu, kanat kotkottaa, hiiret piipittää, lehmät ammuvat, lampaat määkivät jne. Poika alkoi pikkusen jo rauhottumaan. Sitten kävelimme takas sinne lintutalolle ja poika käveli minun kanssa sen riikinkukon ohi ( hän itse halusi vielä koittaa mennä sieltä, kun juttelimme, että olisi hyvä päästä tuosta pelosta pois) kyllä häntä pelotti , mutta huomasi sitten itsekkin , että ei ole mitään hätää, kehuimme kovasti poikaa ja halasimme, poika oli kovin ylpeä itsestään.

  Tuli tuosta lintupelosta mieleen, että ollessani n.15 vuotias, varis hyökkäsi kimppuuni, oli juuri pesintäaika ja en silloin edes tiennyt, että varikset voi tuollaista tehdä. Se hyökkäili kimppuuni, yritti nokkia päätäni, olin aivan hysteerinen , juoksin karkuun, taisin jopa huutaa apuakin kun olin niin peloissani, olin siis yksin silloin tulossa kotiin. Se seurasi minua pari sataa metriä ja sitten vaan jäi erään talon katolle kököttämään. Sen jälkeen olin todella pitkän aikaa kauhuissani, paniikissa jos lintuja lensi vähänkin läheltä. Tarrauduin aina kaveriini kiinni, jos olimme esimerkiksi kaupungilla jne. Se oli kauheaa, mutta ajan kanssa se sitten hävisi, toivon, että pojallekkin käy yhtä onnekkaasti noiden pelkojen kanssa. Poika on todella herkkä reagoimaan kaikkeen, tyttömme ( melkein 4 v) on paljon "rohkeampi" , mutta kaikkihan me ollaan erilaisia ja hyvä niin. Tylsäähän tämä olisi jos kaikki toimisi samalla tavalla ja olisivat samanlaisia, "yök", ei kiitos.

  Kävimme miehen kanssa illalla sitten kävelylenkillä, koira myös mukana. Äitini tuli katsomaan siksi aikaa lapsia, ihanaa olla hetki aivan kaksin tuon miekkosen kanssa. Kävelimme sellaisen tunnin lenkin, välillä oli aivan pakko antaa pusuja miehelle, oli vaan niin suloisen näköinen, sanoinkin  hänelle " tänään mä rakastan sua tosi paljon, tai no ainaki tän lenkin aikana". Hys, älkää nyt ihmetelkö ja suutuuko tuosta, tuo on meidän "hullunkurista" huumoria. Mies kun on joskus sanonut, kun olen kertonut kuinka häntä rakastan , että " niin ja huomena sitten kiukkuat ja inhoat, niinkö?". Eli siis se on sellaista höpsöttelyä, vaikka kuulostaa varmasti ulkopuolisesta omituiselta.

  Sitten kotiin tultuamme, mies lähti pyöräilemään, oikeasti hirvitti, jos mies innostuisi ajamaan liian korkeilla sykkeillä ja sydän pettäisi , mutta voi mikä ilo hänen silmistään loisti kun lähti . Sillä aikaa minä imuroin ja laitoin lapsille iltapalaa. Äitini oli meillä vielä silloin. Söimme iltapalan ja katsoimme satuhäät-ohjelmaa, lempiohjelmani. Sitä katsoessa on niin ihanaa eläytyä siihen hää"humuun" ja herkistellä niitä kirkkohetkiä jne. Oi ja voi! Tyttöä ( 4v) alkoi itkettämään  " Mäki haluan naimisiin !!" " Mä halauan äidin kanssa naimisiin tai vauvojen tai veikan!". Ihana ! Meidän oli tarkoitus mennä naimisiin ensi vuoden kesällä , eli siis vuonna 2008. Päädyimme kuitenkin siihen , että nyt keskitytään tähän miehen tervehtymiseen ja katsotaan sitä hääajankohtaa sitten , kyllä me ehdimme häitä viettää myöhemminkin. Vaikkakin kyllä on todella haikeaa.. olisi ollut niin ihanaa viettää häitä jo silloin  ja suunnitella jne. Mutta yksi asia kerrallaan. Ja tämä asia on iso asia ( syöpä siis), se vie voimia jo niin ja  varmasti ei  voida tietää miten tässä käy, tottakai olemme erittäin toiveikkaita, mutta kuitenkin kyseessä syöpä. Yök , en haluaisi sanoa edes tuota "kirosanaa".

  Tänään käymme ostamassa kukkia pihaamme äitini ja kaksosten kanssa, (kenties isäpuolenikin lähtee). Mies siis jää (kuulema ihan haluaakin) isojen muksujen kanssa kotiin, hän kun ei pidä tuosta "shoppailusta" ..kun siellä kuulema kestää liian kauan, täytynee myöntää,että  joskus kun pitäisi ostaa vain yksi asia, niin matkaan onkin tullut sitten muutama enemmän. No, mutta joskus sitä "pälkähtää" päähän vasta kaupassa mitä tarvii, puolustelenko ehei *virnistää*. Kiva päästä aivan toiseen kaupunkiin , eri maisemiin edes hetkeksi, piristää kummasti.

  Nyt on aivan pakko kertoa, eräs hassu juttu, tai en tiedä onko tämä teistä hassu. Poika , mies ja tyttö ( 4v) olivat eilen iltasella suhkussa ja poika oli aikaisemmin leikkinyt isoa rölliä, jota Jussi Lampi esittää. Poika siinä sitten mietti ja kysyi isältään: "Onko Jussi Lammella isompi ki**eli kuin sinulla isi?" Mies siinä sitten alkoi hieman nauraa ja sanoi että ei kai. Heh, mistäs se miekkonen sen tietää, tai no annetaan hänen elää omissa "luuloissaa"Enhän tosin minäkään voi sanoa juuta enkä jaata, asiasta kun en tiedä, mutta aika itsevarmasti tuo oli sanottu, heh.. Mies oli sitten kertonut pojalle, ettei se ihmisen koko vaikuta siihen minkä kokoinen tuo alavarustus on.Että sellainen suihku keskustelu. Kerran poika katseli minun rintavarustustani , myös suihkussa, ja kysyi "Miksi äiti noi sun ti**it on noin alhaalla? Mä näin telkassa yhen naisen jolla ne oli ylhäällä ( selitti , että jollain naisella oli siis ollut ihan paita päällään  ja rinnat olleet ylhäällä). Minä siinä hieman "huulta purren" sitten aloin selittämään , että olen imettänyt heitä ( kaikkia neljää )ja että eri ihmisillä on erilaisia rintoja, toisilla isoja, toisilla pieniä, toisilla ylhäällä ja toisilla alhaalla *murisee itekseen *  jne ja kyllä tuo sitten kai riitti vastaukseksi kun jatkoi leikkejään suihkuleluilla. Alkoi kyllä naurattamaan , mutta nielin nauruni, ettei poitsu loukkantuisi. Poika on nyt kovasti kiinnostunut miesten ja naisten erilaisuudesta , kovasti miettii ja pohtii asioita muutenkin ja nämä asiat ovat nyt niitä kysytyimpiä. Kieltämättä kyllä meinaa välillä mennä "sormi suuhun" kun miettii miten asioita selittäisi , että ymmärtää ja ettei taas toisaalta selitä liikaa. Hassuja, ihania lapsia!

  En enään polkenut illalla kuntopyörää, tuli todella kipeä olo, ei kuumetta, mutta kurkku oli kipeä ja sellainen "veto pois"-olo, kyllä jäi hieman harmittamaan etten polkenut, mutta parempi varmaankin oli jättää väliin. Vieläkin on kurkku kipeä ja tukkoinen olo, piru vie kun se jo lähti poiskin ja luulin etten tulekkaan "kunnolla" kipeäksi, mutta toisin taisi käydä. Röh ja köh.

  Nyt syömään "aamupalaa" ( lapset ja mies ovat jo syöneet) ja ruoan tekoon. Ensin kyllä siemaisen kupillisen teetä, jos vaikka auttaisi tuohon "kaktuskurkkuun".

  Hyvää viikonloppua kaikille! Muistakaa pitää toisianne hyvänä!