Perjantaita kaikille!
Eilen oli mukava päivä,
kuten mies kertoi niin kävimme perheen kanssa katsomassa lintuja ja
eläimiä, poikaa pelotti mennä riikinkukon häkin ohi, kun se pitää
niin kovaa ääntä,sillä on isot silmät ja se "pörhyttää" niitä sulkiaan.
Kysyin pojalta tuosta silmäasiasta, että miten niin on isot silmät,
sitten tajusin , että poika luulee niitä sulissa olevia kuvoita
silmiksi, selitin pojalle ,että ne ovat vain sulka"kuvioita". Poika
huusi ihan hysteerisesti kun pelkäsi niin kovin, ihmiset katsoivat
meitä ihmeissään. Poika ei uskaltanut tulla ohi, lähdimme sitten
katsomaan kanoja, pupuja, aasia, lampaita ja ponia. Siellä poika
pelkäsi aasia, kun se voi pitää kovaa ääntä myös, kerran se aasi
muutama vuosi sitten alkoi "hirnumaan" hassusti ja poika säikähti sitä
silloin ja sen jälkeen on pelännyt aasia, äänen takia. No selitimme
asiaa pojalle, mutta kiukkusi silti , halusi pois. Juttelin pojan
kanssa, ettei ole mitään pelättävää, että eläimet puhuvat omalla
tavallaan, koirat haukkuu, kanat kotkottaa, hiiret piipittää, lehmät
ammuvat, lampaat määkivät jne. Poika alkoi pikkusen jo rauhottumaan.
Sitten kävelimme takas sinne lintutalolle ja poika käveli minun kanssa
sen riikinkukon ohi ( hän itse halusi vielä koittaa mennä sieltä, kun
juttelimme, että olisi hyvä päästä tuosta pelosta pois) kyllä häntä
pelotti , mutta huomasi sitten itsekkin , että ei ole mitään hätää,
kehuimme kovasti poikaa ja halasimme, poika oli kovin ylpeä itsestään.
Tuli tuosta lintupelosta mieleen, että ollessani n.15 vuotias,
varis hyökkäsi kimppuuni, oli juuri pesintäaika ja en silloin edes
tiennyt, että varikset voi tuollaista tehdä. Se hyökkäili kimppuuni,
yritti nokkia päätäni, olin aivan hysteerinen , juoksin karkuun, taisin
jopa huutaa apuakin kun olin niin peloissani, olin siis yksin silloin
tulossa kotiin. Se seurasi minua pari sataa metriä ja sitten vaan jäi
erään talon katolle kököttämään. Sen jälkeen olin todella pitkän aikaa
kauhuissani, paniikissa jos lintuja lensi vähänkin läheltä. Tarrauduin
aina kaveriini kiinni, jos olimme esimerkiksi kaupungilla jne. Se oli
kauheaa, mutta ajan kanssa se sitten hävisi, toivon, että pojallekkin
käy yhtä onnekkaasti noiden pelkojen kanssa. Poika on todella herkkä
reagoimaan kaikkeen, tyttömme ( melkein 4 v) on paljon "rohkeampi" ,
mutta kaikkihan me ollaan erilaisia ja hyvä niin. Tylsäähän tämä olisi
jos kaikki toimisi samalla tavalla ja olisivat samanlaisia, "yök", ei
kiitos.
Kävimme miehen kanssa illalla sitten
kävelylenkillä, koira myös mukana. Äitini tuli katsomaan siksi aikaa
lapsia, ihanaa olla hetki aivan kaksin tuon miekkosen kanssa. Kävelimme
sellaisen tunnin lenkin, välillä oli aivan pakko antaa pusuja miehelle,
oli vaan niin suloisen näköinen, sanoinkin hänelle " tänään mä
rakastan sua tosi paljon, tai no ainaki tän lenkin aikana". Hys, älkää
nyt ihmetelkö ja suutuuko tuosta, tuo on meidän "hullunkurista"
huumoria. Mies kun on joskus sanonut, kun olen kertonut kuinka häntä
rakastan , että " niin ja huomena sitten kiukkuat ja inhoat, niinkö?".
Eli siis se on sellaista höpsöttelyä, vaikka kuulostaa varmasti
ulkopuolisesta omituiselta.
Sitten kotiin tultuamme,
mies lähti pyöräilemään, oikeasti hirvitti, jos mies innostuisi ajamaan
liian korkeilla sykkeillä ja sydän pettäisi , mutta voi mikä ilo hänen
silmistään loisti kun lähti . Sillä aikaa minä imuroin ja laitoin
lapsille iltapalaa. Äitini oli meillä vielä silloin. Söimme iltapalan
ja katsoimme satuhäät-ohjelmaa, lempiohjelmani. Sitä katsoessa on niin
ihanaa eläytyä siihen hää"humuun" ja herkistellä niitä kirkkohetkiä
jne. Oi ja voi! Tyttöä ( 4v) alkoi itkettämään " Mäki haluan
naimisiin !!" " Mä halauan äidin kanssa naimisiin tai vauvojen tai
veikan!". Ihana ! Meidän oli tarkoitus mennä naimisiin ensi vuoden
kesällä , eli siis vuonna 2008. Päädyimme kuitenkin siihen , että nyt
keskitytään tähän miehen tervehtymiseen ja katsotaan sitä hääajankohtaa
sitten , kyllä me ehdimme häitä viettää myöhemminkin. Vaikkakin kyllä
on todella haikeaa.. olisi ollut niin ihanaa viettää häitä jo
silloin ja suunnitella jne. Mutta yksi asia kerrallaan. Ja tämä
asia on iso asia ( syöpä siis), se vie voimia jo niin ja varmasti
ei voida tietää miten tässä käy, tottakai olemme erittäin
toiveikkaita, mutta kuitenkin kyseessä syöpä. Yök , en haluaisi sanoa
edes tuota "kirosanaa".
Tänään käymme ostamassa
kukkia pihaamme äitini ja kaksosten kanssa, (kenties isäpuolenikin
lähtee). Mies siis jää (kuulema ihan haluaakin) isojen muksujen kanssa
kotiin, hän kun ei pidä tuosta "shoppailusta" ..kun siellä kuulema
kestää liian kauan, täytynee myöntää,että joskus kun pitäisi
ostaa vain yksi asia, niin matkaan onkin tullut sitten muutama enemmän.
No, mutta joskus sitä "pälkähtää" päähän vasta kaupassa mitä tarvii,
puolustelenko ehei *virnistää*. Kiva päästä aivan toiseen kaupunkiin ,
eri maisemiin edes hetkeksi, piristää kummasti.
Nyt
on aivan pakko kertoa, eräs hassu juttu, tai en tiedä onko tämä teistä
hassu. Poika , mies ja tyttö ( 4v) olivat eilen iltasella suhkussa ja
poika oli aikaisemmin leikkinyt isoa rölliä, jota Jussi Lampi esittää.
Poika siinä sitten mietti ja kysyi isältään: "Onko Jussi Lammella
isompi ki**eli kuin sinulla isi?" Mies siinä sitten alkoi hieman nauraa
ja sanoi että ei kai. Heh, mistäs se miekkonen sen tietää, tai no
annetaan hänen elää omissa "luuloissaa"Enhän tosin minäkään voi sanoa
juuta enkä jaata, asiasta kun en tiedä, mutta aika itsevarmasti tuo oli
sanottu, heh.. Mies oli sitten kertonut pojalle, ettei se ihmisen koko
vaikuta siihen minkä kokoinen tuo alavarustus on.Että sellainen suihku
keskustelu. Kerran poika katseli minun rintavarustustani , myös
suihkussa, ja kysyi "Miksi äiti noi sun ti**it on noin alhaalla? Mä
näin telkassa yhen naisen jolla ne oli ylhäällä ( selitti , että
jollain naisella oli siis ollut ihan paita päällään ja rinnat
olleet ylhäällä). Minä siinä hieman "huulta purren" sitten aloin
selittämään , että olen imettänyt heitä ( kaikkia neljää )ja että eri
ihmisillä on erilaisia rintoja, toisilla isoja, toisilla pieniä,
toisilla ylhäällä ja toisilla alhaalla *murisee itekseen * jne ja
kyllä tuo sitten kai riitti vastaukseksi kun jatkoi leikkejään
suihkuleluilla. Alkoi kyllä naurattamaan , mutta nielin nauruni, ettei
poitsu loukkantuisi. Poika on nyt kovasti kiinnostunut miesten ja
naisten erilaisuudesta , kovasti miettii ja pohtii asioita muutenkin ja
nämä asiat ovat nyt niitä kysytyimpiä. Kieltämättä kyllä meinaa välillä
mennä "sormi suuhun" kun miettii miten asioita selittäisi , että
ymmärtää ja ettei taas toisaalta selitä liikaa. Hassuja, ihania lapsia!
En enään polkenut illalla kuntopyörää, tuli todella
kipeä olo, ei kuumetta, mutta kurkku oli kipeä ja sellainen "veto
pois"-olo, kyllä jäi hieman harmittamaan etten polkenut, mutta parempi
varmaankin oli jättää väliin. Vieläkin on kurkku kipeä ja tukkoinen
olo, piru vie kun se jo lähti poiskin ja luulin etten tulekkaan
"kunnolla" kipeäksi, mutta toisin taisi käydä. Röh ja köh.
Nyt syömään "aamupalaa" ( lapset ja mies ovat jo syöneet) ja
ruoan tekoon. Ensin kyllä siemaisen kupillisen teetä, jos vaikka
auttaisi tuohon "kaktuskurkkuun".
Hyvää viikonloppua kaikille! Muistakaa pitää toisianne hyvänä!
perjantai, 8. kesäkuu 2007
Kommentit