Kyyneleet valuvat poskillani....tuli mieleen keskenmenoni ( marras joulukuun vaihde 2006)...se on joka päivä lähes tulkoon mielessä..Meillä olisi nyt vauva, jollei olisi käynyt niin kuin kävi.. Ahditava olo.

  Meillä olisi haaveissa vielä ainakin yksi lapsi..mutta nyt ei ole varmaa pystytäänkö ikinä saamaan sitä, koska miehelle voi tulla hedelmättömyyttä  noista syöpähoidoista. Se harmittaa todella ...ihmettelette varmaan, että no, teillähän on jo 4 lasta, mutta tiedättekö kun sillä ei ole mitään merkitystä, ja monet ovat myös tuota sanoneet kun kuulivat keskenmenosta, se ei lohduta yhtään( päinvastoin saa kihisemään kiukusta) , se oli uusi ihmisen alku, sitä ei nämä lapset "korvaa", jos ymmärrätte mitä "ajan takaa".

  Mutta ehkä sitten joskus , eihän sitä tiedä, jos kaikki menisikin hyvin ja saataisiin se viides rakas <3...*itkee*.