Tiistaita!
 
  Viime yö meni sitten jälleen "mönkään", miehellä nousi kuume 37,9 asteeseen ja laitoin miehen soittamaan päksiin (Päijät-Hämeen keskussairaalaan), mies meinasi ensin , että soittaa aamulla, jos vielä kuumetta, mutta sanoin että nyt soitat, siinä ei menetä mitään. Ja "käsky" kävi sitten lääkäriltä, heti piti lähteä Lahteen ajelemaan. Äitini miesystävä (ns.isäpuoleni ) lähti kuskiksi , äitini jäi lastenvahdiksi, kello oli siis noin 23.30 kun lähdimme pihastamme. Pikkaisen vajaa 24.00 olimme perillä. Miehestä otettiin verikokeita,mitattiin lämpö ja verenpaine, kuvattiin keuhkot ja poskiontelot.Sitten vain odoteltiin tuloksia. Mies oli todella väsynyt ja voimat olivat poissa, minun olisi tehnyt mieli itkeä, mutta en kehdannut, pelotti kovasti, että mitä jos miehellä on esimerkiksi keuhkoputkentulehdus tai keuhkokuume tai jotain vastaavaa ja mitä jos mies menisi tosi heikoksi ja kävisi jotain kamalaa. Nielin kyyneleitäni ja silittelin miehen päätä, kun hänen päänsä oli sylissäni.. Nyt itkettää todella... Oli todella ahdistavaa nähdä toinen niin väsyneenä ja heikkona ...mutta siellä odotushuoneessa oli sellainen ihana pikkuisen alle 2-vuotias poika, joka hymyili ja jutteli, se piristi ja sai hymyn huuleen. Juttelimme myös pojan äidin kanssa.Toivottavasti pikkuinen poika voi nyt jo paremmin, siitä sen enempää mainitsematta.

  Tuloksista sitten selvisi , että miehellä on poskiontelontulehdus, hän sai antibioottikuurin ja saa ottaa myös särkylääkettä. Lääkäri sanoi , että jos olo pahenee niin sitten heti takaisin. Täytyy toivoa , että ei tarvitse mennä. Lähdimme ajelemaan kotiin päin, kello oli noin 01.30 . kotona sitten herättelin äitini, hän ja miesystävänsä lähtivät kotiin. Mies kömpi sänkyyn ja minä laittelin paikkoja hieman kuntoon, tein ananasrahkapiirakkaa ja pitsaa silloin eilen alkuillasta ja se piti laittaa kylmään. Sitten menin miehen viereen ja en milläään meinannut saada unta, kello oli varmaankin lähemmäksi 04 kun uni vihdoin tuli silmään.

  Nyt mies voi ihan hyvin, lämpö on ollut siinä 37.5-37.7 ja vointi jo hieman parempi, pää on kuulema kipeä, sehän kai ihan normaalia poskiontelotulehduksessa, muistelisin. Ruoka ei maistu , mutta kunhan juo, se on tärkeää. Kunpa tuo rakas pian parantuisi.

  Itsellä on ollut jotenkin todella kiukkuinen ja masentunutkin olo tänään, väsymyksestä ja pelosta varmaankin johtunee. Äitini otti isommat lapset muutamaksi tunniksi kylään. Olikin ihanaa hetki huilata sohvalla, katseltiin miehen kanssa kummeli jackpot -elokuva(  kirjotettiinkohan se nimi noin) , se on sitten niiin hauska ! Ja katsoimme myös hieman Pirates of the Caribbean-elokuvaa, en muista mikä se niistä tehdyistä elokuvista oli.Vauvat olivat päiväunilla silloin, oli ihanan rauhallista.

  Nyt sitten odotellaan, että isot rakkaat tulevat kotiin ja sitten iltapalalle,iltapesulle ja sitten hetki leikkimistä ja unille.

  Pää taas jotenkin tyhjä..ei jaksa oikein ajatella mitään, tekisi mieli taas tehdä pitsaa, mutta sillä ruoalla ei kyllä tuo takamus kavennu. Laihdutus on nyt "hieman" katkolla, otan kyllä taas itseäni "niskapers"-otteella kiinni ja alan puhkumaan kuntopyörällä ja rouskimaan porkkanaa, noin karkeasti sanottuna. Itselläkin on flunssainen olo ollut muutaman päivän, veto aivan poissa, mutta eihän tuo ole mikään syy sihen , että vedetäänpäs nyt sitten kaksin käsin ruokaa "naamariin", ei ei, kyllä sitä olisi voinut kiltisti muistaa mihin tässä koitetaan päästä, siihen normaalipainoiseen kroppaan, jossa olisi kiva olla.

  Juu, mutta heipparallaa tää eukko lähtee ny, son morotus ( hei "suomeksi" )!