Oi, kesä todella on tullut, kyllä se nyt täytyy jo uskoa!! Aivan ihanaa kun on lämmintä ja linnut laulaa, sireenit tuoksuu, se saa mielenkin iloiseksi ja hetkeksi "mielen lomalle". Kohta lähdetään koko perheen voimin jäätelö ostoksille. Nam!

  Voisin hieman kertoa vielä tuosta imusolmukesyövästä , jonka lyhenne on NHL ( non hodginin lymfooma) , aika "surkuhupaisaa", mies,  joka pelaa jääkiekkoa ( toivottavasti vielä jatkossakin) sairastaa nhl:ää.  Voisin laittaa tänne blogiini tuolta tietoa tästä syövästä aivan "kirjain kirjaimelta" oikeaa tietoa, laitan linkin siis.  Saakohan niin tehdä, kyllä, olen keltanokka tässä bloggailussa, mutta viisaammat kertokoon asiasta, jookosta? Avomieheni luki äsken näitä kirjoituksia ja ei tuo ainakaan näyttänyt vetävän hernettä sieraimeen mistään kirjoittamastani, hyvä niin.

  Mutta siis tässä olisi hieman tietoa kyseisestä "pirulaisesta" (syövästä) :

http://www.lymfooma.fi/?page_id=8

  Tuolta löytyy hyvin tietoa ja hoidoista jne. Mies käy nyt Päijät-Hämeen keskussairaalassa hoidoissa , solumyrkkyhoidoissa, alustavasti ainakin pari kuukautta, noin kolmen viikoin välein saa aina uuden "satsin" kyseistä ainetta.Syöpä saattaa lähteä jo näillä hoitokerroilla pois, siis kun kaikki on annettu, sen kahden kuukauden aikana, mutta jos niin ei käy, niin sitten sädehoitoa Tampereella tai tuossa päksissä ( Päijät-hämeen keskussairaalassa Lahdessa).

  Lääkäri soitti miehelle perjantaina verikokeiden tuloksista, hän sanoi miehelle, että "voit varmaan huonosti , etkä jaksa tehdä mitään, kun veriarvot oat niin huonot". Mies siihen hieman naurahti, että no "letti (hiukset)  lähti ja vähän välillä väsyttää ja hengästyttää, mutta hyvin täällä voidaan, melkein kuin terveenä ollessa". Lääkäri oli hieman miettinyt, että voidaanko miehelle laittaa uusi annos solumyrkkyjä, mies sanoi, että "eikun uutta satsia vaan tulemaan!!".  Ja lääkäri sitten siihen , että "selvä, maanantaina nähdään". Miehen urheilijataustasta on siis todella hyötyä tässä taistelussa, kroppa kestää paremmin nuo "mömmöt ja myrkyt", ihana asia. Vaikkakin varmasti olo tuosta huononee kun hoitokertoja tulee lisää, mutta päivä kerrallaan mennää eteenpäin ja katsotaan mitä huominen tuo tullessaan! Ja toiveikkaita ollaan, ilman toivoa ei ole mitään, joku viisas näin on sanonut ja täyttä totta se onkin. 

  Lapsille on kerrottu asiasta sen verran , että isällä on polvi kipeänä, eikä voi nyt juosta ja touhuta niin paljon, isä väsyy helposti ja isällä lähtee hiukset ja kerrottiin sairaala käynneistä, hoidoista sen verran, että siellä isän pitää käydä ottamassa lääkettä . Meillä lapset ovat siis iältään:  poika täyttää syksyllä 6 vuotta, tyttö täyttää 4 syksyllä ja kaksostytöt täyttivät maaliskuussa 1 vuoden, ihania kultia joka ikinen, kultaakin kalliimpia (olikohan tuo nyt tarpeellista hehkutusta, jokainen äiti ja isähän rakastaa lastaan yli "elämän", haluan ainakin niin uskoa). Lapset ottivat asian ihan hyvin, ja ei me liikoja ollakkaan kerrottu, siis liian yksityiskohtaisesti, mitä se "hyödyttäisi", lapset vain hätääntyisivät, sitten kerrotaan enemmän jos tilanne sen "vaatii".

  Nyt tuo konkkaronkka jo tuolla huutelee äitiä, eli taidanpa hilpasta ja lähteä tästä jäätelö ostoksille ! Kiitos kommenteista kaikille ja kiva huomata , että tätä luetaan .

  Moi !