Oi, kesä todella on tullut, kyllä se nyt täytyy jo uskoa!! Aivan
ihanaa kun on lämmintä ja linnut laulaa, sireenit tuoksuu, se saa
mielenkin iloiseksi ja hetkeksi "mielen lomalle". Kohta lähdetään koko
perheen voimin jäätelö ostoksille. Nam!
Voisin hieman kertoa vielä tuosta imusolmukesyövästä , jonka
lyhenne on NHL ( non hodginin lymfooma) , aika "surkuhupaisaa",
mies, joka pelaa jääkiekkoa ( toivottavasti vielä jatkossakin)
sairastaa nhl:ää. Voisin laittaa tänne blogiini tuolta tietoa
tästä syövästä aivan "kirjain kirjaimelta" oikeaa tietoa, laitan linkin
siis. Saakohan niin tehdä, kyllä, olen keltanokka tässä
bloggailussa, mutta viisaammat kertokoon asiasta, jookosta? Avomieheni
luki äsken näitä kirjoituksia ja ei tuo ainakaan näyttänyt vetävän
hernettä sieraimeen mistään kirjoittamastani, hyvä niin.
Mutta siis tässä olisi hieman tietoa kyseisestä "pirulaisesta" (syövästä) :
http://www.lymfooma.fi/?page_id=8
Tuolta löytyy hyvin tietoa ja hoidoista jne. Mies käy nyt
Päijät-Hämeen keskussairaalassa hoidoissa , solumyrkkyhoidoissa,
alustavasti ainakin pari kuukautta, noin kolmen viikoin välein saa aina
uuden "satsin" kyseistä ainetta.Syöpä saattaa lähteä jo näillä
hoitokerroilla pois, siis kun kaikki on annettu, sen kahden kuukauden
aikana, mutta jos niin ei käy, niin sitten sädehoitoa Tampereella tai
tuossa päksissä ( Päijät-hämeen keskussairaalassa Lahdessa).
Lääkäri soitti miehelle perjantaina verikokeiden tuloksista, hän
sanoi miehelle, että "voit varmaan huonosti , etkä jaksa tehdä mitään,
kun veriarvot oat niin huonot". Mies siihen hieman naurahti, että no
"letti (hiukset) lähti ja vähän välillä väsyttää ja hengästyttää,
mutta hyvin täällä voidaan, melkein kuin terveenä ollessa". Lääkäri oli
hieman miettinyt, että voidaanko miehelle laittaa uusi annos
solumyrkkyjä, mies sanoi, että "eikun uutta satsia vaan
tulemaan!!". Ja lääkäri sitten siihen , että "selvä, maanantaina
nähdään". Miehen urheilijataustasta on siis todella hyötyä tässä
taistelussa, kroppa kestää paremmin nuo "mömmöt ja myrkyt", ihana asia.
Vaikkakin varmasti olo tuosta huononee kun hoitokertoja tulee lisää,
mutta päivä kerrallaan mennää eteenpäin ja katsotaan mitä huominen tuo
tullessaan! Ja toiveikkaita ollaan, ilman toivoa ei ole mitään, joku
viisas näin on sanonut ja täyttä totta se onkin.
Lapsille on kerrottu asiasta sen verran , että isällä on polvi
kipeänä, eikä voi nyt juosta ja touhuta niin paljon, isä väsyy helposti
ja isällä lähtee hiukset ja kerrottiin sairaala käynneistä, hoidoista
sen verran, että siellä isän pitää käydä ottamassa lääkettä . Meillä
lapset ovat siis iältään: poika täyttää syksyllä 6 vuotta, tyttö
täyttää 4 syksyllä ja kaksostytöt täyttivät maaliskuussa 1 vuoden,
ihania kultia joka ikinen, kultaakin kalliimpia (olikohan tuo nyt
tarpeellista hehkutusta, jokainen äiti ja isähän rakastaa lastaan yli
"elämän", haluan ainakin niin uskoa). Lapset ottivat asian ihan hyvin,
ja ei me liikoja ollakkaan kerrottu, siis liian yksityiskohtaisesti,
mitä se "hyödyttäisi", lapset vain hätääntyisivät, sitten kerrotaan
enemmän jos tilanne sen "vaatii".
Nyt tuo
konkkaronkka jo tuolla huutelee äitiä, eli taidanpa hilpasta ja lähteä
tästä jäätelö ostoksille ! Kiitos kommenteista kaikille ja kiva huomata
, että tätä luetaan .
Moi !
sunnuntai, 3. kesäkuu 2007
Kommentit