Sunnuntaita!!

  Nyt se alkaa olemaan "jussi" ohi. Ihan mukava jussi olikin, sellasta rauhallista perheen kesken vietettyä mukavaa oleilua. Eilen kävimme koko "poppoo" (plus äitini ja hänen miesystävänsä )  hieman retkellä, kävimme sellaisessa paikassa , jossa voi itse kalastaa lohia, tai ostaa savustettuna tai raakana ja viedä vaikka kotiinsa. Siellä oli myös sellainen pieni koju ja terassi , jossa sai istuskella ja viettää aikaa.Me paistettiin siellä makkaraa  (minä tosin söin sellaisen savulohileivän, aika mautonta oli, sanoisin...), siellä oli sellainen kota, joka tosin oli vielä hieman keskeneräinen, mutta kyllä siellä makkarat pystyi paistamaan. Miehellä oli kovin väsynyt olo, ja hän lähtikin meitä ennen kotiin köllöttelemään. Me sitten "käpöteltiin" perässä, haimme pitsaa ,kebabbia, karkkia ja kinkkusalaattia ( salaatti minulle) , oikein herkkupäivä . Myönnän söin hieman kebabbia ja karkkia , mutku ne oli niiiiiiin hyviä....., mutisee  *nyt se potku persuksille, kiitos*.

  Mummo ja pappa sitten saunoivat O:n ja V:n kanssa täällä meillä. Lapset tykkäävät kovasti mummista ja papasta( äitini miesystävää siis kutsutaan papaksi, hän on minullekkin enemmän isä kuin oikea isäni...), pappa varsinkin on sellainen "pelle-hermanni" ,että "oksat pois".

  Taas on jokin ihme ajatuskatkos...mietin tuossa aiemmin, mitä kaikkea tänne kirjoittelisin, mutta kappas taas ne unohtui jonnekkin aivojen sopukoihin..

  Ampiaiset koko ajan tulevat ikkunoista sisälle (eikö ne tajua, että minä pelkään hysteerisesti ampiaisia, mokomatkin..! ) . Sitten minä kiljun kuin kiljuhanhemme ( tyttäremme O  ) konsanaan, että "tuu nyt äkkiä tappamaan toi amppari!!!!". Olen itsekkin jopa uskaltaunut muutaman "listimään", hyi olkoon kun en haluaisi niitä poloisia tappaa , mutta miten muuten ne saisin pois...ja siinä hysteerisessä mielentilassa en osaa rauhallisesti toimia, että "noniin nyt otan kiinni tuon ja laitan kauniisti ulos ikkunasta"...ei onnistu minulta...apuuuva! Olisitte nähneet kun yksi yö olin suihkussa ( ..kyllä käyn usein yöllä suihkussa, pois pitäisi saada tuo "tapa" ), mies odotteli minua rappusilla, en uskalla yksin tuolla kellarikerroksessa yöllä käydä ,juu juu, voisin käydä aikasemmin suihkussa, totta.. Niin.asiaan..laitoin pyyhkeen ympärilleni ja toisen kiedoin hiuksiin, ja yhtäkkiä oli tuossa oikealla olkapäälläni sellainen pirun iso musta hämähäkki ( oikeasti tosi iso ja hiton paksut mustat jalat), voitte kuvitella mikä paniikki siitä iski, juoksin kuin "päätön kana" takaisin suihkuun, heitin pyyhkeet lattioille. Siellä sitten kiljuin: " Näkyykö sitä missään, mitä jos se on mun hiuksissa, onks se mun selässä, hyi hyi hyi, kato mihin se meni!" . Mies pyöritteli päätään , katsoi että hohhoijaa tuota eukkoa varmaankin. No, siinä sitten aikani lorottelin sitä vettä hiuksiini ja uskaltauduin pois sieltä suihkusta.Tosin hiivin kuin hiiri , sipsuttelin ettei vaan missään näy hämähäkkiä. Miehen piti räpsytellä pyyhkeet monta kertaa ja sitten laitoin pyyhkeet ympärilleni ja hiuksiin...ja äkkiä pois koko kellarikerroksesta. Ne hämähäkit on valloittaneet meidän kellarikerroksen, ihan kuin tuo kellarikerros ei olisi muutenkin jo "karmiva " paikka, niin sitten vielä nuo pitää siellä olla kiusaamassa viatonta ihmispoloista. Hyi, puistattaa vieläkin tuo...*kylmiä väreitä*.

  Tänään miehellä ihan pääsi itku kun on nyt niin väsynyt (ja turhautunutkin varmaan) , kun ei jaksa mitään juuri tehdä, ja väsyy niin helposti. Sanoi, että jalat on ihan hyytelöä kun vähänkin on seisaaltaan. Istuimme tuossa keittiön pöydän ääressä, lapset olivat pois keittiöstä. Minua meinasi alkaa naurattamaan, luulin, että hän vain pelleilee, kunnes tajusin hänen oikeasti itkevän. Minulle tuli aivan outo olo, en ole tottunut näkemään, että hän itkee noin vain. Sanoin hänelle, että sinä voit huilata niin paljon kuin tarvii, ja että kerrot vaan aina  kuinka väsynyt olet ja että hän kertoisi sen niin , että varmasti ymmärrän  kuinka "iso" se väsymys on. Hän kun usein vain naureskellen sanoo asioita ja en tiedä välillä mikä on ns.totta ja mikä leikkiä. Siis esimerkiksi, hän joskus naureskelee et ohhoijaa kun on väsynyt olo, mutta silti tekee kaikkea..Toivon, että hän todella kertoisi, eikä esittäisi kaiken jaksavaa . Minä menin jotenkin pienoiseen"shokkiin" en osannut sillä hetkellä edes mennä halaamaan häntä( tosin kaksosetkin tulivat siihen hääräämään ja isot lapset myös), olin niin äimistynyt. Pidin häntä kyllä tuossa sitten myöhemmin hyvänä. Tuolla hän nyt katselee yleisurheilua pötköttelee sohvalla , rakas.

  Kaksoset nukkuvat vielä päiväuniaan ja "isot" lapset lähtivät mummin ja papan kanssa hieman kävelemään kaupungille, kohta varmaankin tulevat kotiin. Minun pitäisi mennä tuonne "hämähäkkiluolaan" laittamaan pyykkejä, ties mikä "skorppiooni" sieltä tällä kertaa "hyökkää" niskaan.

  Heipparallaa!