Sunnuntaita!!
Nyt se alkaa olemaan "jussi"
ohi. Ihan mukava jussi olikin, sellasta rauhallista perheen kesken
vietettyä mukavaa oleilua. Eilen kävimme koko "poppoo" (plus äitini ja
hänen miesystävänsä ) hieman retkellä, kävimme sellaisessa
paikassa , jossa voi itse kalastaa lohia, tai ostaa savustettuna tai
raakana ja viedä vaikka kotiinsa. Siellä oli myös sellainen pieni koju
ja terassi , jossa sai istuskella ja viettää aikaa.Me paistettiin
siellä makkaraa (minä tosin söin sellaisen savulohileivän, aika
mautonta oli, sanoisin...), siellä oli sellainen kota, joka tosin oli
vielä hieman keskeneräinen, mutta kyllä siellä makkarat pystyi
paistamaan. Miehellä oli kovin väsynyt olo, ja hän lähtikin meitä ennen
kotiin köllöttelemään. Me sitten "käpöteltiin" perässä, haimme pitsaa
,kebabbia, karkkia ja kinkkusalaattia ( salaatti minulle) , oikein
herkkupäivä . Myönnän söin hieman kebabbia ja karkkia , mutku ne oli
niiiiiiin hyviä....., mutisee *nyt se potku persuksille, kiitos*.
Mummo ja pappa sitten saunoivat O:n ja V:n kanssa
täällä meillä. Lapset tykkäävät kovasti mummista ja papasta( äitini
miesystävää siis kutsutaan papaksi, hän on minullekkin enemmän isä kuin
oikea isäni...), pappa varsinkin on sellainen "pelle-hermanni" ,että
"oksat pois".
Taas on jokin ihme ajatuskatkos...mietin
tuossa aiemmin, mitä kaikkea tänne kirjoittelisin, mutta kappas taas ne
unohtui jonnekkin aivojen sopukoihin..
Ampiaiset koko
ajan tulevat ikkunoista sisälle (eikö ne tajua, että minä pelkään
hysteerisesti ampiaisia, mokomatkin..! ) . Sitten minä kiljun kuin
kiljuhanhemme ( tyttäremme O ) konsanaan, että "tuu nyt äkkiä
tappamaan toi amppari!!!!". Olen itsekkin jopa uskaltaunut muutaman
"listimään", hyi olkoon kun en haluaisi niitä poloisia tappaa , mutta
miten muuten ne saisin pois...ja siinä hysteerisessä mielentilassa en
osaa rauhallisesti toimia, että "noniin nyt otan kiinni tuon ja laitan
kauniisti ulos ikkunasta"...ei onnistu minulta...apuuuva! Olisitte
nähneet kun yksi yö olin suihkussa ( ..kyllä käyn usein yöllä
suihkussa, pois pitäisi saada tuo "tapa" ), mies odotteli minua
rappusilla, en uskalla yksin tuolla kellarikerroksessa yöllä käydä ,juu
juu, voisin käydä aikasemmin suihkussa, totta.. Niin.asiaan..laitoin
pyyhkeen ympärilleni ja toisen kiedoin hiuksiin, ja yhtäkkiä oli tuossa
oikealla olkapäälläni sellainen pirun iso musta hämähäkki ( oikeasti
tosi iso ja hiton paksut mustat jalat), voitte kuvitella mikä paniikki
siitä iski, juoksin kuin "päätön kana" takaisin suihkuun, heitin
pyyhkeet lattioille. Siellä sitten kiljuin: " Näkyykö sitä missään,
mitä jos se on mun hiuksissa, onks se mun selässä, hyi hyi hyi, kato
mihin se meni!" . Mies pyöritteli päätään , katsoi että hohhoijaa tuota
eukkoa varmaankin. No, siinä sitten aikani lorottelin sitä vettä
hiuksiini ja uskaltauduin pois sieltä suihkusta.Tosin hiivin kuin hiiri
, sipsuttelin ettei vaan missään näy hämähäkkiä. Miehen piti räpsytellä
pyyhkeet monta kertaa ja sitten laitoin pyyhkeet ympärilleni ja
hiuksiin...ja äkkiä pois koko kellarikerroksesta. Ne hämähäkit on
valloittaneet meidän kellarikerroksen, ihan kuin tuo kellarikerros ei
olisi muutenkin jo "karmiva " paikka, niin sitten vielä nuo pitää
siellä olla kiusaamassa viatonta ihmispoloista. Hyi, puistattaa
vieläkin tuo...*kylmiä väreitä*.
Tänään miehellä
ihan pääsi itku kun on nyt niin väsynyt (ja turhautunutkin varmaan) ,
kun ei jaksa mitään juuri tehdä, ja väsyy niin helposti. Sanoi, että
jalat on ihan hyytelöä kun vähänkin on seisaaltaan. Istuimme tuossa
keittiön pöydän ääressä, lapset olivat pois keittiöstä. Minua meinasi
alkaa naurattamaan, luulin, että hän vain pelleilee, kunnes tajusin
hänen oikeasti itkevän. Minulle tuli aivan outo olo, en ole tottunut
näkemään, että hän itkee noin vain. Sanoin hänelle, että sinä voit
huilata niin paljon kuin tarvii, ja että kerrot vaan aina kuinka
väsynyt olet ja että hän kertoisi sen niin , että varmasti
ymmärrän kuinka "iso" se väsymys on. Hän kun usein vain
naureskellen sanoo asioita ja en tiedä välillä mikä on ns.totta ja mikä
leikkiä. Siis esimerkiksi, hän joskus naureskelee et ohhoijaa kun on
väsynyt olo, mutta silti tekee kaikkea..Toivon, että hän todella
kertoisi, eikä esittäisi kaiken jaksavaa . Minä menin jotenkin
pienoiseen"shokkiin" en osannut sillä hetkellä edes mennä halaamaan
häntä( tosin kaksosetkin tulivat siihen hääräämään ja isot lapset
myös), olin niin äimistynyt. Pidin häntä kyllä tuossa sitten myöhemmin
hyvänä. Tuolla hän nyt katselee yleisurheilua pötköttelee sohvalla ,
rakas.
Kaksoset nukkuvat vielä päiväuniaan ja "isot"
lapset lähtivät mummin ja papan kanssa hieman kävelemään kaupungille,
kohta varmaankin tulevat kotiin. Minun pitäisi mennä tuonne
"hämähäkkiluolaan" laittamaan pyykkejä, ties mikä "skorppiooni" sieltä
tällä kertaa "hyökkää" niskaan.
Heipparallaa!
sunnuntai, 24. kesäkuu 2007
Kommentit