Luin tuossa juuri erästä syöpää sairastavan blogia ja minulle
tuli jotenkin todella itkettävä , surullinen olo. Kun luin hänen
ajatuksiaan ja tuntojaan, aloin miettimään onko minusta tarpeeksi tukea
miehelle, osaanko olla "oikein" , osaanko olla niin, että hän uskoo
kuinka hänestä välitän ja rakastan. Osaanko näyttää hänelle rakkauden.
Osaanko antaa hänelle tilaa.Välillä tuntuu ettei minusta ole tähän, en
minä osaa olla tukena, tuntuu että tukehdutan miehen jatkuvalla
puheella ja voinnin kyselemisellä. Mies kyllä sanoo, että en
"tukehduta", mutta eihän hän sitä suoraan minulle sanoisi, tunnen hänet
sen verran hyvin. Minua suututtaa, itkettää, miksi tässä piti näin
käydä , eikö kaikki olisi voinut olla niinkuin ennen. Mutta kai tällä
kaikella on oma tarkoituksensa.
Mielialat heittelee ilosta masennukseen ja ahdistuksesta
hyvään oloon. Juuri kun huomaa , että on todella hyvä olo tai
rauhallinen olo niin sitten tuleekin taas ahdistava olo. Välillä on
niin tyhjä olo, sitä vaan tekee asiat kuin kone, toki lasten
höpsötyksille nauraa ja sen sellaista, mutta päällisin puolin "ontto"
olo. Päivät vaihtuu, sitä jännittää miten seuraava hoitokerta menee,
tuleeko miehelle tulehduksia ja sitten joutuu sairaalaan sisälle, mitä
jos mies masentuu miten saan hänet pysymään elämän"langassa" kiinni,
tiedänkö edes mitä hän oikeasti mielessään ajattelee vai haluaako hän
vain minun luulevan, että hän voi henkisesti "hyvin".
Miestä väsyttää nyt kovasti, tuolla hän köllöttelee ja katsoo tennistä.
Kunpa voisin ottaa tuon pirulaisen (syövän) hänestä pois , se olisi
lottovoitto!
Tämä meni nyt aivan ruikutukseksi. Eräs
ihminen ihmetteli miten minä voin olla ahdistunut, eihän minun
itäsi olla , koska eihän syöpä ole minussa. Minun pitäisi jaksaa olla
vahva ja tukena. Vedin tuosta pienoisen herneen nenääni, miten hän voi
noin sanoa, eikö hän tajua, että tämä koskettaa meidän koko perhettä!
En sitten sanonut mitään , koitin vaihtaa puheenaihetta, en jaksanut
alkaa "jauhamaan" tästä asiasta, kun kerran hän oli sitä mieltä.
keskiviikko, 6. kesäkuu 2007
Kommentit