Moi =)

  Ja kiitos kommenteista minna ja iitu, muistinkohan oikein tuon toisen nimimerkin...anteeksi jos en muista, minulla on hyvä muisti mutta lyhyt =D.

  Täällä menee ihan mukavasti, mies voi hyvin, ihmeen hyvin. Kävi ottamassa sen satsin sitä solumyrkkyä ja pari päivää sen jälkeen oli heikko ja välillä yököttävä olo, yksi aamu ihan oksensi.  Sitten se alkoi sen parin päivän jälkeen olo helpottamaan, hyvä juttu. Siellä viime kerralla sairaalassa sanottiin, että tuo solumyrkky on alkanut nyt hyvin tehoamaan, että sen kasvaimen rakenne on muuttunut kovasta pehmeäksi, se on siis hyvä asia, en kyllä sen enempää osaa siitä kertoa. Tämän solumyrkkysatsin piti olla viimeinen, mutta hoitokertoja on vielä ainakin 3. Kolmen viikon välein, tähän mennessä kerrat olivat neljän viikon välein siis. Sitten olikohan se marraskuussa alkaa sitten sädehoidot siellä Tampereella. Kunpa tuo rakas tulisi pian terveeksi! <3

  Minulla on olo ollut hyvä, ensimmäisen lääke viikon aikana olo muuttui todella hyväksi, sitten piti nostaa lääkitystä, niinkuin lääkäri  määräsi, että keho tottuu siihen aluksi pienellä annoksella ja sitten nostetaan. Kappas vain, tuon lääkkeen annoksen nostamisen seuraksena alkoikin paniikkikohtauksia ja yleistä ahdistuneisuutta tulemaan todella paljon, ihmettelin ja olin aika peloissani, että mitä ihmettä, vaikka olihan lääkäri varoitellutkin tuosta, että noin voi alussa käydä, ja se sitten tasoittuu ja olo paranee. No, soitin sitten lääkärille kuitenkin soittoajan, ja kun se soittoaika vihdoin sitten oli , siihen meni muutama päivä, niin olo olikin jo todella paljon tasoittunut ja hyvä olla. Silti juttelin lääkärin kanssa ( kun kerran aika oli jo varattu minulle) ja mukava naislääkäri olikin kyseessä, ei ollut sama, joka määräsi lääkkeet, mutta hyvä lääkäri tämäkin . =) Tänään juuri kävin isompien lasten kanssa kaupoissa ja hitto mua ei alkanut jonossa eikä kassalla ahdistamaan, arvatkaapa miten hieno tunne, tai ehkä ihan pikkuriikkisen meinas tulla jossain vaiheessa sellanen "tuttu tunne", mut se ei sit tullutkaan, ihanaa! Kunpa tää menisi näin hienosti jatkossakin.

  Lapset ovat olleet todella hyväntuulisia ja kovasti ovat tulleet halailemaan ja kertoneet useasti kuinka rakastavat, ihania! Olen huomannut , että nyt lapset , kaikki 4, tulevat minunkin luo enemmän, olenhan itsekkin ollut paljon paremmalla tuulella, tottahan lapsetkin huomaavat jos äitiä ahdistaa tai äiti on jotenkin "outo", ei normaali oma itsensä. Minua alkoi harmittamaan, miksi en ole aikaisemmin uskaltunut tämän asian kanssa lääkäriin, olisi monta vuotta ollut helpompaa, minulla , miehellä ja ennenkaikkea lapsilla, se surettaa todella, mutta menneeseen en voi enään vaikuttaa , murehtiminen ei auta asiaa millään tavalla, pääasia, että hain apua sentään tässä vaiheessa. Eikö niin?

  Anteeksi kun en ole täällä käynyt juurikaan lähiaikoina kirjoittelemassa, hmm..keltä minä anteeksi pyytelen..omapahan on blogini, no  kuitenkin =D. Mutta sainpahan nyt edes jotain kirjoitettua, hyvä sentään tämäkin. Olisi paljon kaikkea mitä voisi kirjoittaa, kun vaan tämä "lahopää" muistaisi, pitäisi kirjoittaa muistilapuille asioita , että muistaisi sitten kirjoitella, ettei tulisi aina näitä samantyylisiä kirjoituksia.. tylsiä nämä varmasti ovat lukea, pahoittelen.

   Mutta heippa vaan, nyt tämä riittää tältä erää =)