Moi =)

  Tulin pikaisesti tänne kertomaan hieman kuulumisia .

  Mies voi  edelleen hyvin, paremmin kuin ikinä tässä vaiheessa hoitoa, on polkenut kuntopyörää ja käynyt hieman pallottelemassa tennistä kaverinsa kanssa. On kuin uusi mies kun pystyy urheilemaan. Selväähän se on, että urheilu piristää ihan "tavallistakin tallaajaa" , saati sitten ihmistä , joka on koko elämänsä urheillut . Ihana nähdä hänet iloisena ja hyväntuulisena . <3

  Ai ai, P:tä (toinen kaksosista ) sattui ja tuli syliin, kirjoittaminen hankalampaa.. Kaksoset kovasti juttelevat , huutelevat koko ajan iskää sitten "höpöttelevät " siihen perään. A:lla on nyt joku ensimmäinen uhma , vähän väliä yrittää lyödä toisia. Sitten itse tekee sormi pystyssä, too too (soo soo siis). Kaksosilla oli jokin ihme ihottuma pitkän aikaa, kovasti kutisi ja raapivat sitä, tavalliset kortisonit ja voiteet ei auttaneet. Kävimme lääkärissä ja saimme vahvempaa voidetta ja zyrtec-tippoja ja nyt iho jo paljon parempi. =)

  Isommat lapsukaiset voivat myös hyvin, leikkivät ja touhuavat ja välillä ottavat yhteen kovastikkin. Ihan tavallista menoa siis täällä.

  Itsellä olo myös ihan hyvä, välillä oli tuossa pari päivää hieman "outo" olo, sellainen että kohtaus ( paniikkikohtaus) on tulossa, ja taisi pieni kohtaus tullakkin, mutta nyt jo parempi. Kyllä tämä on huima muutos siihen mitä olo oli ennen lääkitystä. Olen pystynyt asioimaan kaupoissa ja käymään ravintolassa syömässäkin, ihanaa ! Edelleen vaan harmittaa , kun en uskaltanut aikaisemmin mennä lääkäriin tästä vaivasta, mutta eihän tämä harmittelu auta yhtään . Nyt eletään tätä päivää ja menneet on menneitä.

  Eipä tässä muuta kuin että hyvää torstaita kaikille ! =)

  Tuolla huudetaan "pyyhkimään äiti"....käsky käy siis, moroooo!